Suomessa suun kautta annosteltavien syöpälääkkeiden markkinoille tulo on hidastunut viimeisen 10 vuoden aikana. Laskelmiemme mukaan myyntilupaprosessin käynnistämisestä kestää keskimäärin noin kolme vuotta siihen, että syöpälääke pääsee Kela-korvauksen piiriin ja potilaiden käyttöön. Korvattavuusprosesseihin kuluva aika on tästä noin kaksi vuotta, ja syitä prosessin kokonaiskestoon on useita.

Keskeisin syy on useimmiten se, että lääkkeitä ei pidetä kustannusvaikuttavina. Toisin sanoen lisäkustannusten suhdetta lisäterveyshyötyihin ei pidetä hyväksyttävänä.

Kustannusvaikuttavuusselvityksen tekee lääkeyritys. Lääkkeiden hintalautakunta tekee lopullisen päätöksen siitä, onko yrityksen lääkkeelle ehdottama tukkuhinta kohtuullinen ja voidaanko lääkettä pitää uskottavasti kustannusvaikuttavana. Kustannusvaikuttavuuden laskentaan sisältyy epäkohta, joka vääristää vertailua silloin kun tablettimuotoista ja sairaalassa annettavaa infuusiolääkettä verrataan keskenään. Epäkohta liittyy osaltaan kaksikanavaiseen rahoitusjärjestelmäämme.

Infuusiona annettavat syöpälääkkeet ovat sairaalalääkkeitä. Ne annostellaan sairaalassa, ne eivät kuulu hintasääntelyn piiriin ja kunnat maksavat kustannukset. Tablettimuotoiset lääkkeet hankitaan puolestaan apteekista, jolloin lääkekustannuksista vastaa suurimmaksi osaksi Kela. Sairaalalääkkeiden ja apteekkijakeluun kuuluvien lääkkeiden käyttöönottopäätökset perustuvat erilaisiin tekijöihin.

Suomessa on käytäntönä se, että kustannusvaikuttavuuslaskelmissa sairaalalääkkeiden osalta käytetään tukkuhintaa ja apteekkilääkkeiden osalta lääketaksan mukaan laskettua vähittäismyyntihintaa ilman arvonlisäveroa. Esimerkiksi tukkuhinnaltaan 4 000 € syöpälääkkeen vähittäismyyntihinta ilman arvonlisäveroa on 4 436,65 €. Terveystaloustieteilijät ovat jo aiemmin tuoneet esiin, että lääketaksa vääristää laskelmia silloin, kun tablettimuotoisen lääkkeen kustannusvaikuttavuutta verrataan sairaalalääkkeeseen. Tyypillisesti uusien syöpälääkkeiden kohdalla merkittävin tekijä kustannusvaikuttavuuslaskelmissa on lääkkeen yksikkökustannus.

Apteekit maksavat liikevaihtonsa mukaan apteekkiveroa valtiolle. Keskimäärin progressiivinen apteekkivero on noin 7 % liikevaihdosta. Veron tarkoituksena on turvata koko maan kattavat apteekkipalvelut ja tasata apteekkien välisiä tuloeroja. Veron tuotto on noin 175 000 000 € vuosittain. Se on noin 13 % lääkekorvausmenoista. Valtio voi apteekkiverotuotolla rahoittaa esimerkiksi lääkekorvausjärjestelmää.

Apteekkivero on pakollinen ja sillä on tulonjaollisia tarkoituksia. Käytännössä yhdestä apteekissa myydystä 4 000 € lääkepakkauksesta palautuu yhteiskunnalle keskimäärin useita satoja euroja apteekkiveron muodossa, mutta palautuksen suuruus vaihtelee apteekeittain.

Ehdotamme, että kustannusvaikuttavuuslaskelmissa tablettimuotoisten lääkkeiden osalta apteekkiverotuoton laskennallinen osuus vähennetään lääkekustannuksista. Tällöin apteekkiveroa kohdeltaisiin laskennassa samalla tavoin kuin arvonlisäveroa. Apteekkiveron tuotto pitäisi ottaa huomioon myös lääkemenojen tilastoinnissa.

Tablettimuotoisen lääkkeen oikeat nettokustannukset ovat:

Tukkuhinta

+

Lääketaksa ilman ALV

Apteekkiverotuotto

Muutoksen myötä laskennallinen vääristymä pienenee ja tablettimuotoisten lääkkeiden kustannusvaikuttavuus sairaalalääkkeisiin nähden paranee. Parhaimmassa tapauksessa tablettimuotoiset lääkkeet voitaisiin kokea aiempaa useammin kustannusvaikuttaviksi, ja muidenkin päätöksentekokriteerien täytyessä lääkkeet voisivat päästä nopeammin Kela-korvauksen piiriin. Apteekkiveron tuoton ottaminen huomioon ei kuitenkaan poista esimerkiksi sitä, että tyypillisesti lääkkeen hyödyistä tiedetään käyttöönottopäätöstä tehtäessä vähän. Lääkkeiden käyttöönottoa voidaan potentiaalisesti nopeuttaa ilman lisäkustannuksia ja siten, että kenellekään osapuolelle ei aiheudu haittaa. Tarvitaan vain yksinkertainen tekninen laskentatavan muutos.

Apteekista hankittavan lääkepakkauksen hinnan määräytyminen. Kuva: Pfizer