Biopankit houkuttelevat lääketutkimusta Suomeen

Lääkekehityksen investoinnit ovat olleet Suomessa useiden vuosien ajan laskussa. Viime vuonna suomalaiset ja kansainväliset lääkeyritykset investoivat lääkealan tutkimukseen ja tuotekehitykseen 220 miljoonaa euroa. Pitkästä aikaa näyttää siltä, että lääketutkimus Suomessa on virkoamassa ja investoinnit kääntymässä kasvuun. Yhtenä syynä on lääketutkimusten painopisteen siirtyminen yksilöllisiin lääkehoitoihin.

Suomessa tehtyjen lääketutkimusten määrät ja tutkimukseen käytetyt rahasummat ovat laskeneet vuodesta 2008 lähtien. Lääkeyritykset ovat myös vähentäneet kliinisten tutkimusten osaajia Suomessa. Lääketutkimuksia on menetetty maille, joissa työvoimakustannukset ovat alhaisemmat ja joissa suuri väestöpohja tarjoaa riittävän määrän tutkimuspotilaita.

Suomessa on kuitenkin yhä hyvät mahdollisuudet kliinisten lääketutkimusten tekemiseen: tutkimuksessa ja tuotekehityksessä on vahvaa osaamista, ja tutkimusympäristö ja -infrastruktuurit ovat vakaita ja luotettavia. Terveydenhuollon rekisterit ovat poikkeuksellisen kattavat.

Suomi on kehittänyt viime vuosina myös uusia vahvuuksia kuten biopankkeja ja uudenlaisia rekisteritutkimuksia. Niiden ansiosta se menestyy paremmin kansainvälisessä kilpailussa lääketutkimuksista.

Lääketeollisuus ry:n huhtikuussa 2016 tehdyn suhdannekatsauksen mukaan yli puolet suomalaisista ja kansainvälisistä lääkeyrityksistä aikookin lähivuosina lisätä erityisesti Suomessa tehtäviä rekisteritutkimuksia. Ne ovat biopankeista ja muista terveydenhuollon rekistereistä kerättyjen tietojen perusteella tehtyjä tutkimuksia.

Suomi kiinnostaa kansainvälisiä jättejä

Kansainväliset lääkeyhtiöt tekevät Suomessa monenlaista lääkkeiden ja hoitoprosessien kehitystyötä. Niiden erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat Suomen biopankit. Kansainväliset tutkimushankkeet koituvat ennen kaikkea suomalaisen potilaan parhaaksi. Potilaille tutkimukset tarjoavat yleensä tarkempaa taudin seurantaa ja lisätutkimuksia. Myös suomalaisten lääkärien mukanaolo lääketutkimuksissa on tärkeää. Kun he pääsevät tutustumaan uusimpiin hoitoihin, osaavat he määrätä niitä myös omille potilailleen.

- Monen asian täytyy loksahtaa kohdalleen, jotta lääketutkimus voidaan aloittaa Suomessa. Tarvitaan kiinnostunut tutkija, tutkimusprotokollan täytyy sopia paikallisiin hoitokäytäntöihin ja lisäksi tietenkin riittävien potilasaineistojen ja muiden resurssien on oltava kunnossa, sanoo MSD:n lääketieteellinen johtaja Michael Pasternack.

Pasternackin mukaan muut edellä mainitut asiat ovat Suomessa keskimäärin hyvää kansainvälistä tasoa, mutta potilasmäärien pienuus asettaa haasteita. Vaikka tietyn taudin tutkimukseen liittyviä suomalaispotilaita olisi riittävästi, he ovat yleensä sijoittuneina maantieteellisesti laajalle alueelle, ja tarvittaisiin useita tutkimuskeskuksia jotta tutkimus käytännössä onnistuisi.

Tutkimus painottuu yksilöllisiin lääkehoitoihin

Samalla kun lääketutkimusten määrä on kääntymässä kasvuun, on tapahtumassa toinen, rakenteellinen muutos. Yksilöllisen lääkehoidon ajatus on enenevässä määrin mukana tutkimushankkeissa. Pyrkimyksenä on kehittää lääkehoitoja siten, että ne voitaisiin kohdentaa mahdollisimman hyvin juuri niille potilaille, jotka hoidosta hyötyvät. Tässä esimerkiksi genomitiedolla tulee olemaan koko ajan kasvava rooli. Suomelle tämä suuntaus on onnekas, koska sen ansiosta pienetkin maat voivat menestyä kilpailussa lääketutkimuksista.

- Vallalla on globaali suuntaus, jossa lääketutkimuksen painopiste siirtyy sydän- ja verisuonitautien kaltaisista suurista kansantaudeista pienempiin tautiryhmiin. Lääketiede on onnistunut ratkaisemaan kaikkein suurimmat ongelmat useissa kansantaudeissa. Nyt innovatiivisuus on siirtynyt potilasmääriltään pienempiin, vaikeasti hoidettaviin sairauksiin. Tällaisiin tutkimuksiin pientenkin maiden saattaa olla helpompi päästä mukaan, koska niissä usein riittävät pienemmät potilasmäärät tutkimuskeskusta kohden, Pasternack kertoo.

Nopein voittaa lääketutkimuksissa

Yhä suurempi osa maailmassa kehitettävistä lääkkeistä on biologisia lääkkeitä. Ne ovat luonteeltaan täsmälääkkeitä ja niiden kehittämisessä hyödynnetään genomitutkimusta ja biopankkeja, joissa Suomi on maailman ykkösmaita. Suomalainen vahvuus ovat myös kattavat potilastiedot.

- Lääketutkimukset ovat useimmiten niin sanottuja kilpailevan rekrytoinnin tutkimuksia. Potilaiden rekrytointi jatkuu kunnes globaalisti on saatu riittävä määrä potilaita tutkimukseen. Suomi voi menestyä näissä kilpailuissa yhtä hyvin kuin muutkin maat, etenkin jos potilaat ohjataan laajemmalta alueelta tutkimuskeskuksiin. Erityisen vahvaa osaamista meillä on syöpätutkimuksessa. Onkologialääketutkimuksessa on viime aikoina tehty läpimurtoja ja se on yksi eniten maailman lääkeyhtiöitä kiinnostavista alueista. Siksi Suomessakin tehdään paljon syöpätutkimusta, Pasternack kertoo.

Esimerkiksi Helsingin yliopiston alaisen Suomen molekyylilääketieteen instituutin FIMMin esikaupallisessa tutkimushankkeessa yhdistetään biopankki- ja genomitutkimusta. Siinä on mukana neljä kansainvälistä lääkeyritystä, MSD, Pfizer, Biogen ja Eisai.

FIMMin hankkeen geneettiset analyysit tehdään yhdessä maailman johtavista genomin eli perimän emäsjärjestystä selvittävässä laboratoriossa, Massachusettsin teknillisen korkeakoulun (MIT) ja Harvardin yliopiston Broad-instituutissa Yhdysvalloissa. Nämä tiedot yhdistetään Suomessa terveystietoihin ja geenien ja terveyden välisten yhteyksien tutkimus tehdään Suomessa.

Yhteistyö mahdollistaa monipuolisen tutkimusaineiston synnyn geenien ja terveyden välisten yhteyksien tutkimiseksi. Tutkimustulokset tulevat kaikkien osapuolten käyttöön – suomalaisten tutkimuslaitosten tietovarannot kasvavat ja lääkeyhtiöt voivat käyttää uutta tietoa kehittääkseen tehokkaampia lääkehoitoja potilaille.

Michael Pasternack muistuttaa, että yksilöllinen lääkekehitys vaikuttaa myös hoitavan lääkärin työhön:

- Potilasmäärät ovat pieniä ja hoitojen kohdentaminen ja toteuttaminen vaatii asiantuntemusta. Näin ollen hoitavalla lääkärillä on usein hyvin rajallisesti tietoa uudesta lääkkeestä. Siksi lääkeyritysten vastuu kasvaa. Niiden on osattava kommunikoida lääkkeisiin liittyvä tieto oikea-aikaisesti ja tehtävä yhteistyötä lääkäreiden kanssa, jotta uudet lääkkeet saadaan suunnattua heti alussa oikeille potilaille.

Entä miten lääketutkimuksia saataisiin Suomeen lisää?

– Tanskassa ja Ruotsissa strategisia vahvuusalueita on kartoitettu kansallisella tasolla. Molemmat maat ovat myös kehittäneet kattavan kansallisen koordinaation tutkimuskeskusten välille. Tämä on tuottanut tulosta ja näihin maihin on syntynyt isoja tutkimuskeskuksia. Tanska on onnistunut houkuttelemaan myös enemmän alkuvaiheen eli faasi I:n tutkimuksia. Samalla tavalla voitaisiin tehdä Suomessa. Strategisia osaamisalueita voitaisiin kartoittaa etukäteen. Esimerkiksi Turun valtakunnallinen PET keskus on onnistunut vetämään Suomeen uusia faasi I:n ja II:n tutkimuksia. Mahdollisuutemme olla mukana lääketutkimuksissa paranisivat, jos yliopistosairaalat tekisivät tiiviimpää yhteistyötä tutkivien lääkeyritysten kanssa. Esimerkiksi potilaiden rekrytointia eri terapia-alueilla voisi koordinoida siten, että se olisi maantieteellisesti nykyistä järkevämpää.

Lääketutkimus ei ole ainoa mahdollinen investointialue suurille lääkeyhtiöille Suomessa. Esimerkiksi biologisten lääkkeiden tuotanto sopisi hyvin meille erityisosaamisalueeksi.