Olen johtanut Suomen Janssenia tämän vuoden alusta lähtien, ja jo tässä lyhyessä ajassa olen ilokseni huomannut, että lääketeollisuus tekee Suomessa yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa todella monipuolisesti verrattuna aiempiin kokemuksiini muista Euroopan maista. Suomalaiset terveydenhuollon ammattilaiset ovat aina valmiita yhteistyöhön potilaiden hoidon parantamiseksi. Lisäksi olen oppinut, että Suomessa on luotu ainutlaatuisia rekistereitä ja tietopankkeja sekä lainsäädäntö, joka mahdollistaa näiden käytön. Ympäristö on siis mitä loistavin terveysteknologian yrityksille.

Tarkastelussa huomioitava kokonaisarvo yhteiskunnalle

Kansainvälisesti vertailtuna Suomella olisi varaa parantaa innovatiivisten lääkkeiden käyttöönottonopeutta ja osuutta terveydenhuoltojärjestelmässään. Esimerkiksi vuoteen 2017 päättynyt tarkastelu osoitti, että uusien syöpälääkkeiden osuus kaikista käytössä olevista syöpälääkkeistä on ollut matalampi kuin muissa Pohjoismaissa (1) ja immunologisten sairauksien hoidossa käytetään suhteellisen vähän biologisia lääkkeitä (2,3) . On mielenkiintoista nähdä, kuinka tilanne on sittemmin kehittynyt, sillä avopuolen lääkkeiden ehdollinen korvattavuus astui voimaan alkuvuodesta 2017. Uusien sairaalalääkkeiden käyttöönoton edistämisessä on ratkaisevassa asemassa lääkehuollon tiekarttaan sisältyvät HTA-arviointitoiminnan kehittyminen ja sairaanhoitopiirien riittävän rahoituksen turvaaminen.

Kuten monissa muissakin maissa, uusien hoitomuotojen hidasta käyttöönottoa perustellaan useimmiten terveydenhuollon kustannusten hillitsemisellä. Tarkastelussa ovat silloin useimmiten välittömät kustannukset, eikä innovatiivisten lääkkeiden kokonaisarvoa yhteiskunnalle huomioida. Tämän lisäksi välittömiä kustannuksia ovat kasvattaneet lisääntyneet potilasmäärät. Esimerkiksi syövänhoidossa lääkkeiden osuus kokonaiskustannuksista on pysynyt kutakuinkin samana viimeisen kymmenen vuoden aikana.1

On kuitenkin muistettava, että monissa tapauksissa investoinnit innovatiivisiin hoitoihin johtavat huomattavasti suurempiin säästöihin muualla terveydenhuoltojärjestelmässä ja yhteiskunnassa laajemminkin. Esimerkiksi syövän hoidossa uusilla lääkkeillä on mahdollista hidastaa potilaiden työ- ja toimintakyvyn laskua ja nostaa elinajanodotetta. Lääkkeen arvo -raportin mukaan esimerkiksi multippelin myelooman kohdalla potilaskohtaiset suorat kustannukset ovat laskeneet mm. erikoissairaanhoidon vuodeosastokäyntien osalta ja epäsuorat kustannukset esimerkiksi kuntoutuksen, sairauspäivärahojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden osalta.3

Suomalaisten hyvä työ- ja toimintakyky tukee myös taloutta

Uusi ja innovatiivinen lääke voi mahdollistaa myös uuden annostelutavan, jolloin esimerkiksi nyt koronavirusepidemian aikana potilas ei tarvitse sairaalahoitoa, mikä vähentää terveydenhuoltojärjestelmän kuormitusta. Esimerkiksi IBD:n hoidossa lääkkeet vähentävat työ- ja toimintakyvyttömyyttä, sairauspoissaoloja ja sosiaalisen tuen tarvetta4.

Talouden toipuminen nykyisestä taantumasta edellyttää suomalaisen työn tuottavuuden merkittävää lisäämistä seuraavan viiden vuoden aikana, mikä on haastavaa samaan aikaan kun ikääntyvien määrä väestössä kasvaa. Esimerkiksi masennusta sairastavia hoidetaan Suomessa tällä hetkellä usein liian passiivisesti, mikä lisää työkyvyttömyyseläkkeitä ja sairauslomia (5). Kaikkien vaikutusten huomioiminen terveydenhuollon kustannustehokkuutta arvioitaessa olisikin tärkeää koko yhteiskunnan kannalta.

---

Tim Schenk (MBA) on työskennellyt pitkään lääketeollisuuden johtotehtävissä Ruotsissa, Sveitsissä, Hollannissa ja Saksassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Suomen Janssenin maajohtajana.