Olin 5-vuotias, kun isälläni todettiin MS-tauti. Elettiin 70-lukua, jolloin minkäänlaista sairauden kulkuun vaikuttavaa lääkettä ei vielä ollut. Potilaita pyrittiin kuntouttamaan ja pahenemisvaiheisiin annettiin kortisonia. Kukaan ei osannut sanoa, miten isälleni kävisi.

Tänään, maailman MS-päivänä vuonna 2018 MS-tautidiagnoosilla on jo aivan erilainen kaiku. Kyseessä ei ole tuomiopäivä, kuten isälläni taannoin, vaan sairauden etenemiseen pystytään usein vaikuttamaan. Sairastuneiden toimintakyky voidaan usein säilyttää, ja mahdollisuudet täysipainoiseen elämään ja työelämässä pysymiseen ovat aivan toiset. Lisäksi käynnissä on jatkuvasti uusia läpimurtoja mahdollistavaa tutkimusta. Kehitteillä on hoitoja, joilla voidaan vaikuttaa jo tapahtuneiden vaurioiden korjaamiseen MS-tautipotilailla.

Aivosairauksia on pitkään leimannut se, että nuorille ihmisille tehdään hurjia diagnooseja ja tilannetta jäädään seuraamaan ilman varsinaista hoitoa. Nyt uskaltaa jo todeta, että toivoa on, sillä aivosairauksien diagnostiikka ja hoitomahdollisuudet kehittyvät nopeasti. Uusia hoitokeinoja on tullut ja lähivuosina tulossa sairauksiin, joihin aikaisemmin ei ole ollut mitään hoitoja, eli ei kummemmin toivoa.

Perustutkimus on turvattava

Sen lisäksi, että neurologiset sairaudet aiheuttavat valtavaa inhimillistä kärsimystä sairastuneille ja heidän läheisilleen, kyseessä on ryhmä todellisia kansantauteja.

Yhteiskunnalle koituvat kustannukset ovat aivosairauksissa esimerkiksi neljä kertaa suuremmat kuin syöpäsairauksien ja sydän- ja verisuonisairauksien aiheuttamat. Tämä johtuu muun muassa siitä, että diagnoosin saadessaan potilaat ovat usein parhaassa työiässä. Lisäksi vanhemmiten yleistyvät sairaudet, kuten Alzheimerin tai Parkinsonin tauti rapauttavat potilaan toimintakyvyn lopulta lähes täysin.

Panostukset aivosairauksien hoitoon lähtevät perustutkimukseen panostamisesta.

Jotta uusia, mullistavia hoitoja voidaan kehittää, sairauden syntymekanismeja on ymmärrettävä syvällisesti. Näin pystytään identifioimaan hoidon oikeat kohteet. Siksi hyvä perustutkimus täytyy turvata suomalaisissa yliopistosairaaloissa. Suomessa on paljon kliinikkoja, jotka tekevät yhtä aikaa sekä potilastyötä että tutkimustyötä. Toivon, että yhä useampi heistä saisi pian paneutua tutkimukseensa kunnolla riittävän tutkimusrahoituksen turvin.

Maat myös kilpailevat keskenään isoista tutkimushankkeista. Kansallinen neurokeskus tulee olemaan tärkeä koordinaattori etenkin kliinisen lääketutkimuksen kannalta. Hyvin järjestetty potilasrekrytointi sekä lupahallinto voivat lisätä Suomen kilpailukykyä kansainvälisesti. On tärkeää, että Suomi nähdään houkuttelevana investointikohteena.

Isäni joutui lopulta sähköpyörätuoliin seitsemän vuoden päästä diagnoosista. Nyt hänen kaltaisilleen on tarjota aivan toisenlaiset lähtökohdat. Hyvää ja täyttä elämää sairaudesta huolimatta.

ALL-FI-0425 | 4/2018