Kaupallinen yhteistyö

Digitalisaatiosta on tullut monilla elämänalueilla arkipäivää: pankkiasiat, ostokset, tiedonhankinta ja yhteydenpito ystävien kanssa hoituvat kaikki helposti verkossa. Myös työelämä on muuttunut vauhdilla ja tietotekniikan, tietojärjestelmien ja tiedonhallinnan merkitys on korostunut.

Digitalisaatiokehitys ei kuitenkaan ole ollut pelkästään auvoista: työnteosta on tullut katkonaista ja keskittymiskyky on koetuksella – eikä ihan tavatonta ole sekään, että työntekoa ja elämää helpottamaan tarkoitetut digitaaliset ratkaisut tökkivät ja tekevätkin tekemisestä entistä monimutkaisempaa.

Sama kaksijakoisuus pätee terveydenhuollon digitalisaatioon. Terveydenhuollossa diagnostiikka-, hoito- ja analyysimenetelmät ovat kehittyneet valtavalla vauhdilla. Terveysteknologian avulla voidaan kerätä hoitoa tukevaa tietoa asiakkaan oireista ja terveydentilan muutoksista, ja esimerkiksi sensoriteknologia on ottanut hurjia harppauksia diabeetikon sokeriarvojen seurannasta sydämen eteisvärinän tunnistamiseen. Lisäksi etävastaanotot, mobiilisovellukset ja erilaiset rekisterit helpottavat asiointia ja omien terveystietojen seurantaa. Samaan aikaan lääkärit ja hoitajat valittavat asiakas- ja potilastietojärjestelmistä, jotka ovat hitaita ja vaikeakäyttöisiä, eivätkä toimi yhteen potilaan edun mukaisesti.

Digitalisaatioon on ladattu paljon odotuksia myös vuoden alussa toimintansa aloittaneilla hyvinvointialueilla. Lähes kaikki hyvinvointialueet ovat kirjanneet strategioihinsa digitalisaation nykyistä laajemman hyödyntämisen. Digitalisaatiosta toivotaan helpotusta niin talouden tasapainottamiseen kuin henkilöstöpulaankin. Yhdessä hyvinvointialuestrategioista digitalisaation todetaan olevan megatrendi ja toisessa se nimetään kriittiseksi menestystekijäksi.

Mitä strategioissa mainostettu ”digitalisaation ja sähköisten palveluiden mahdollisuuksien hyödyntäminen” sitten tarkoittaa käytännössä? Strategioissa liikutaan vielä kovin ylätasolla. Esimerkkeinä digin lisäämisestä mainitaan muun muassa sähköiset asiointipalvelut, etä-, digi- ja mobiilipalvelut ja digitaaliset sovellukset. Ne ovat monilta osin asioita, joista yksityisellä sektorilla on jo hyviä kokemuksia. Huomionarvoista on, että strategioiden perusteella digitalisoinnin painopiste tuntuu ainakin tässä vaiheessa olevan vahvasti asiakaspalvelussa, ei esimerkiksi digitaalisten hoitomuotojen kehittämisessä tai digitalisaation hyödyntämisessä perustyössä.

Osa alueista ilmoittaa tekevänsä erillisen ”digitalisaatiostrategian”, ”digipalvelujen kehityssuunnitelman” tai ”digipalvelujen tiekartan”. Toivottavasti viimeistään niitä tehdessä päästään miettimään, mitä mahdollisuuksia ja uusia innovaatioita digitalisaatio tuo varsinaiseen hoito- ja hoivatyöhön. Selvää nimittäin on, että asioita on jatkossa tehtävä uusilla tavoilla, jotta rahat ja henkilöstö saadaan riittämään.

Uudistusten suunnitteluun kannattaisi ehdottomasti ottaa mukaan lääkärit ja yritykset, jotka tuottavat ratkaisuja terveydenhuoltoon. Esimerkiksi terveysteknologialan yritykset tarjoavat monenlaisia uusia ratkaisuja ja uusia hoidon muotoja, joista monet hyödyntävät digitekniikkaa. Muun muassa erilaiset etäluettavat laitteet ja etäseurantaratkaisut ovat hyviä esimerkkejä digitaalisista innovaatioista, jotka parantavat ihmisten elämänlaatua ja säästävät terveydenhuollon resursseja. Juuri sellaisia ratkaisuja ikääntyvässä Suomessa tarvitaan.

Lisää terveysteknologiasta, sen hyödystä ja talousvaikutuksista voit lukea terveysteknologian toimialajärjestön Sailab – MedTech Finland ry:n verkkosivuilta www.sailab.fi.