Myelooman hoito on elämää pidentävää – lääkekehitys parantaa potilaiden ennustetta nopeasti
Kaupallinen yhteistyö
Myelooman hoidossa on edetty merkittävästi kahden viime vuosikymmenen aikana. Myelooma paranee harvoin täysin, mutta yhä useamman potilaan plasmasolusyöpää pystytään hoitamaan kroonisena sairautena.
Suomen myeloomaryhmän puheenjohtaja, LT Mervi Putkonen Turun yliopistollisesta sairaalasta pitää hienona asiana, että erityisesti immunologiaan vaikuttavia lääkkeitä on jo käytössä ja niitä on tulossa lisää.
Myelooman ennuste on muuttunut täysin tällä vuosituhannella. Putkonen sanoo, että vielä 1990- luvun lopulla myelooman hoito perustui epäspesifisiin solusalpaajiin, joilla alle puolet potilaista sai hoitovasteen. Tänä päivänä immunologiset ja vasta-aine-lääkehoidot ovat hematologian arkea: Uudet lääkkeet ovat rutiinikäytössä niin ensihoidossa kuin myöhempien vaiheiden hoidossakin.
”Myelooman hoito ei ole enää palliatiivista hoitoa, vaan se on elämää pidentävää ja joskus tulevaisuudessa se voi olla jopa parantavaa hoitoa.”
Suurin osa myeloomista on sattumalöydöksiä
Myelooma todetaan yleisimmin 65-70 -vuotiaalla, joka on mahdollisesti hakeutunut vastaanotolle selkäkipujen takia. Suurimmalta osalta potilaista tauti diagnosoidaan kuitenkin oireettomana sattumalöydöksen perusteella.
Putkonen sanoo, että nykyään lähes jokainen potilas saa jonkinlaisen hoitovasteen taudin alkuvaiheessa. Useissa tutkimuksissa yli puolella potilaista on päästy täydelliseen hoitovasteeseen ja näistä osa saavuttaa jopa täydellisen, niin sanotun molekulaarisen vasteen. Se tarkoittaa, ettei luuytimessä ole todettavissa herkillä menetelmilläkään jäännöstautia.
”Se on ensisijainen tavoite varsinkin hoidettaessa uutta myeloomapotilasta. On tietysti suhteutettava hoitotavoitteet siihen, onko potilas hyväkuntoinen 60-vuotias vai monisairas 90- vuotias.”
Myeloomaa kontrolloidaan kuin verenpainetautia
Myelooma vaatii lähes jatkuvaa hoitoa. Sen tavoitteena on mahdollisimman pitkä hoitovaste, sillä tautisolukko muuttuu jokaisen uusiutumisen myötä vaikeammin hallittavaksi. Siten potilaalta vaaditaan hoitokestävyyttä ja pitkäaikaista sitoutumista.
Suurin osa hoidoista on varsin hyvin siedettyjä. Potilas käy hakemassa lääkkeen polikliinisesti, tai hoito toteutuu suun kautta otettavilla lääkkeillä kotona. Potilaat käyvät kontrolleissa vaihtelevasti, parhaimmillaan 4-6 kuukauden välein.
”Se ei parhaimmillaan eroa verenpainetaudin seurannasta. Moni palaa työelämään tai viettämään laadukkaita eläkepäiviä. Hoito ylläpitää toimintakykyä, eikä se kuormita sairaanhoitoa.”
Myelooman vuosittainen ilmaantuvuus on vakaa, mutta tehokkaiden hoitojen ansiosta potilaiden elinikä pitenee ja siten hoidossa olevien potilaiden määrä kasvaa.
”Myös uudet tehokkaat lääkkeet ovat erittäin kalliita ja hoitovaihtoehtojen miettiminen taudin eri vaiheissa edellyttää huomattavaa asiantuntemusta”, Putkonen muistuttaa.
Putkosen mukaan myeloomalääkkeiden kehitystahti on ollut poikkeuksellisen vahva. Lääketutkimusta on tehty monella rintamalla ja sitä tehdään edelleen. Lähivuosina on odotettavissa markkinoille useita uusia myeloomalääkkeitä.
”Potilaiden ennuste voi muuttua paremmaksi jopa muutamassa vuodessa, mikä on hienoa. Erityisesti suuren riskin potilaille tarvitaankin vielä nykyistä tehokkaampia hoitoja.”
Lähteet: Kumar S., Paiva B, Andersson KC et. al. International Myeloma Working Group consensus criteria for response and minimal residual disease assessment in multiple myeloma. The Lancet Oncology, Volume 17, Issue 8, August 2016, Pages e328-e346.
Lue Janssen-Cilagin lääkkeiden tutkimuksesta ja kehityksestä täältä.