BENECOL KUMPPANIBLOGI

Glykemiaindeksi – puolesta ja vastaan

  • 4.9.2014 08:51

Fogelholm Mikael

Glykemiaindeksi (GI) esiteltiin noin 30 vuotta sitten. Se kuvaa veren glukoosin muutoksia, kun paaston jälkeen syödään 50 grammaa hiilihydraattia sisältävä elintarvike tai ateria. Elintarvikkeen aiheuttamaa veren glukoosipitoisuuden muutosta kahden tunnin ajan verrataan joko glukoosin tai vähäkuituisen vehnäleivän aiheuttamaan muutokseen. Esimerkiksi GI 50 kuvaa sitä, että muutos (kuvion pinta-alana laskettuna) on puolet vertailuun nähden.

Viime vuosina GI:n merkitystä terveydelle on tutkittu paljon. Tutkijoiden keskuudessa johtopäätökset eivät ole yhteneväisiä. Joidenkin näkemysten mukaan elintarvikkeiden ja koko ruokavalion matala GI on tärkein tavoite, mikä väestön terveyden edistämiseksi ruokavaliossa pitäisi ottaa. Toisten mukaan GI ei tarjoa mitään lisää terveellisen ruokavalion käsitteeseen.

Monissa pitkittäisissä väestötutkimuksissa ja niihin perustuvissa meta-analyyseissä ruokavalion matala GI on ennustanut vähäisempää sairastavuutta erityisesti tyypin 2 diabetekseen. Yhteyksiä matalampaan sydän- ja verisuonisairastavuuteen ja lihomiseen on myös saatu. Satunnaistetuissa interventiossa matalan GI:n vaikutukset ovat ristiriitaisemmat.

Monet asiat mutkistavat ruokavalion matalan GI:n terveydellisen merkityksen tulkintaa. Teoriassahan ongelma on nopeasti suureneva veren glukoosipitoisuus ja siitä seuraava runsas insuliinineritys. Useimmiten korkean GI:n elintarvikkeet kieltämättä aiheuttavat suuren insuliininerityksen. Eivät kuitenkaan aina: esimerkiksi suomalaisen ruisleivän GI on korkea, mutta se johtaa vain maltilliseen insuliinin eritykseen.

Aterian ja ruokavalion GI lasketaan hiilihydraattipitoisten elintarvikkeiden määrällä painotettuna GI:n keskiarvona. Tämä laskentatapa ei kuitenkaan huomio sen enempää hiilihydraattien määrää kuin ruokavalion muuta koostumusta. Esimerkiksi rasva hidastaa hiilihydraattien imeytymistä, mutta paljon margariinia ja rasvaista kinkkua sisältävän voileivän laskennallinen GI on aivan sama kuin pelkän leivän ilman päällyksiä.

Hiilihydraattien määrä on yritetty huomioida ottamalla GI:n rinnalle glykemiakuorma (glycaemic load, GL), jossa hiilihydraattien määrä kerrotaan GI:llä. Vaikka GL tuntuu fysiologisesti järkevältä, sen tulkinta on vähintään yhtä vaikeaa: GL:n vähentäminen voi tapahtua pienentämällä GI:tä (ilman muutoksia hiilihydraattien määrässä), hiilihydraattien määrää (ilman GI:n muutosta) tai molempia.

Väestötutkimuksissa on myös yksi erikoinen seikka: yhteys matalan GI:n ja terveyden välillä näyttää löytyvän useammin naisilla kuin miehillä. Tämäkin viittaa siihen, että GI ei ruokavaliotasolla enää kuvaa fysiologisia ilmiöitä, vaan se on ennemmin ruokavalion laadun osoitin. Eri sukupuolilla ja eri kulttuureissa matala GI voi kertoa eri asioista.

Esimerkiksi Australiassa GI:n merkitykseen ravitsemusneuvonnassa ja kuluttajien käyttäytymisen ohjaamisessa uskotaan vahvasti. Sydneyssä on jopa huipputason ravintola (”Blood sugar”), jonka ruokalajeissa on herkullisuuden lisäksi panostettu matalaan GI:iin.

Pitäisikö Suomessa GI:n olla enemmän esillä? Olisiko pohjoismaisissa ja suomalaisissa ravitsemussuosituksissa pitänyt olla myös GI:lle oma suositus? Pitäisikö GI olla pakollinen pakkausmerkintä? Minä en näe näihin erityistä syytä tai perustetta. Vaikka matala GI hyvin monissa tutkimuksissa ja meta-analyyseissä ennustaa hyvää terveyttä, meillä ei ole riittävää näyttöä sille, että se tarjoaisi kuidun ja lisättyjen sokereiden huomioimisen jälkeen mitään uutta. Kasvikset, hedelmät, marjat ja täysjyväviljat sisältävät paljon kuitua ja vähän lisättyjä sokereita. Ne ovat terveellisiä hiilihydraattien lähteitä – ja useimmiten myös matalan GI:n elintarvikkeita.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori

Linkkejä:

Kansainvälinen elintarvikkeiden glykemiaindeksien taulukko

Sydneyn yliopiston glykemiaindeksin internetsivut

Uusimpia meta-analyysejä glykemiaindeksin yhteydestä tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin sekä lihavuuteen väestötutkimuksissa:

- Tyypin 2 diabetes

- Tyypin 2 diabetes

- Lihavuus

- Sydän- ja verisuonisairaudet

- Sydän- ja verisuonisairaudet sekä aivoverenkiertohäiriöt

Minna Similän väitöskirja glykemiaindeksistä ja tyypin 2 diabeteksesta, aineistona SETTI-tutkimuksen miehet

Kumppaniblogit

Kaupallinen yhteistyö

Kenen vastuulla on ajoterveyden arvioiminen?

Kuljettajien terveys on asia, joka ei kosketa pelkästään ikääntyvää väestönosaa. Se koskettaa eri-ikäisiä kuljettajia, heidän lähiomaisiaan, poliiseja ja lääkäreitä. Kun rajapinta on niin laaja, kenellä on viimekädessä vastuu ihmisen ajoterveydestä ja sen arvioinnista? Miten ajoterveysasioiden käsittelyä voisi helpottaa? Liikenneturva kerää lääkäreiden kokemuksia ajoterveyden arvioinneista. Vastaa ja vaikuta.

  • 28.12.2017 08:00

Summa

Summa kokoaa Talentumin lehdet ja bisneskirjat yhteen paikkaan. Lehden tilaajat voivat lukea Mediuutisia maksutta myös Summassa. Kokeile kuukauden ajan maksutta, et sitoudu mihinkään.

Uutinen

Tiina Aisla tiina.aisla@mediuutiset.fi

Genetiikka mullistaa epilepsian hoidon

Kehitteillä olevan geenipaneelin avulla potilas voi saada yksilöllistä ja nopeaa hoitoa vaikeaan epilepsiaan.

  • 16.2.

PÄÄTOIMITTAJALTA

Psykiatrien äärimmäisen vaikea tehtävä

Kaikki lääkärit ovat vallankäyttäjiä suhteessa potilaisiin, kun he diagnosoivat sairauksia ja ohjaavat potilaita jatkohoitoon, kirjoittaa päätoimittaja Anna Niemelä.

  • 16.2. 10:53

KOLUMNI

Tiimalasin sietämätön keveys

Millaista lääkärin työ olisi, jos se riisuttaisiin turhasta sälästä? Siirtyisikö aika potilaille, heidän kuuntelemiselleen, kysyy kolumnissaan endokrinologi Helena Miettinen.

  • 16.2. 10:52

TOIMITUKSELTA

Tekoäly, etsi paras lääke

Toivottavasti yritys ja erehdys pian vaihtuvat varmuudeksi tekoälyn, geenitestauksen ja tietoaltaiden avulla, kirjoittaa toimituspäällikkö Erpo Pakkala.

  • 16.2. 10:52

Parantola

Marjukka Myllärniemi 2017