Outi Järvinen

Pääministerikausina mitattuna nyt on menossa vähintään sote-uudistuksen 9. kausi

Lakihanke nuijitaan tänään eduskunnassa läpi, mutta uusia tuotantoja nähdään jatkossakin. Painetta luovat yhä nähtävissä olevat sote-kulujen reippaat nousut sekä tulevien hyvinvointialueiden, kuntien ja valtion välinen rahanjako.

Pärinää riittää myös yksityisten tuottajien roolista ja monikanavarahoituksesta.

Hyvinvointialueista ei lipsuta

Yksi asia on selvä. Kun Suomessa halutaan keskittää sote-palveluja kuntia leveämmille hartioille, järjestämisportaassa hyvinvointialue tai maakunta on ainoa vaihtoehto Helsinkiä lukuun ottamatta.

Tämä nähtiin Jyrki Kataisen (kok) pääministerikaudella. Tuolloin uudistus kaatui siihen, että kuntien pakkoliitoksiin ei löytynyt eväitä.

Uudistusta on haukuttu kolmannen hallintoportaan luomisesta. Käytännössä Suomessa on ollut jo kolmas porras sairaanhoitopiirien ja muiden soteen liittyvien kuntayhtymien toimesta.

Tähän saakka niiden demokraattinen valvonta on ollut heikkoa. Toivottavasti hyvinvointialueiden valtuustoihin valitaan sotesta innostuneita valtuutettuja, joilla on osaamista ja halua ohjata alueiden toimintaa ja taloutta.

Verotusoikeudesta kiistaa

Hallituksessa kiistaa ennen kuntavaaleja aiheuttaneen hyvinvointialueen verotusoikeuden valmistelu aloitetaan 1. heinäkuuta.

Verotusoikeus herättää intohimoja. Vero-oikeutta kannattavien mukaan ilman verotusoikeutta alueilla ei ole poliittista painetta hillitä kustannusten kasvua.

Verotusoikeutta vastustavat taas huomauttavat, että rahoituksesta merkittävä osa tulee joka tapauksessa jatkossakin valtiolta. Pelkona on kokonaisveroasteen nousu.

EU:lla on merkitystä

Uudistus ei ole yrityksille niin karu kuin mitä alun perin ennakoitiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä hyvinvointialueiden oman tuotannon riittäväksi määräksi ei ole prosenttirajoja. Myöskään alihankinnalle ei ole prosenttirajoja. Toki suurulkoistuksille tulee stoppia.

Elinkeinoelämän keskusliitossa ollaan huolissaan julkisesti omistettujen terveysyhtiöiden toimintaan liittyvästä erityiskohtelusta. Riskinä on, että valtiontukikriteerit täyttyvät ja ratkaisu tulisi näin ollen notifioida komissiolle. Tätä ei ole tehty.

Julkisesti omistettujen yhtiöiden toiminnassa ei ole kilpailullisia ongelmia, jos ne tyytyvät tuottamaan palveluja omistajatahoilleen. Markkinaehtoisessa kisassa niitä koskevat tiukat rajoitteet, jos ne haluavat pitää niin sanotun in-house-aseman.

Jos julkisomisteiset in-house -yhtiöt lipeävät markkinoille , EU-komissioon lähtee valituksia välittömästi kiellettyyn valtiontukeen liittyen.

Uudistusta kritisoidaan myös siitä, että se ei ota riittävästi huomioon potilasdirektiiviä. Direktiivin lähtökohtana on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU-valtiosta. Hänellä on oikeus korvaukseen samojen perusteiden mukaisesti kuin jos hoito olisi annettu potilaan kotimaassa.

Tämä vaade voi tulevina vuosina kääntää sote-lakeja jälleen uuteen asentoon.

Kirjoittaja on Kauppalehden toimittaja.

Lue myös: