Tyttöjen sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus ja Suomessa rikos. Sen vuoksi yhdenkään Suomessa asuvan tytön ei pidä tulla silvotuksi. Tämän vuoksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ovat tehneet tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estämisen toimintaohjelman, jota parhaillaan toteutetaan.

Kouluterveyskyselyssä pyrittiin selvittämään silpomisen yleisyyttä. Tulokset osoittavat, että Suomessa asuu tyttöjä, jotka kertovat tulleensa silvotuksi. Toimintaohjelman toinen päätarkoitus onkin edistää jo silvottujen tyttöjen ja naisten terveyttä ja hyvinvointia.

Tutkimuksen tuloksista on lähtenyt mediassa liikkeelle virheellisesti tulkittua tietoa, jonka oikaisemiksi olemme julkaisseet 11.6. blogikirjoituksen.

Tutkimuksessa 80 tyttöä, (0,2 % vastaajista) ilmoitti olevansa silpomisen läpikäyneitä. Tytöistä 18 kertoi olevansa ulkomailla syntyneitä, 11 ei vastannut syntymämaata koskevaan kysymykseen ja 51 kertoi olevansa Suomessa syntyneitä. Jatkoanalyysien mukaan näistä Suomessa syntyneistä silpomisen läpikäyneistä tytöistä, jotka olivat vastanneet omaa ja vanhempiensa syntymämaata koskevaan kysymykseen, 10 kertoi vanhempiensa tai toisen vanhempansa syntyneen ulkomailla ja 40 kertoi molempien vanhempiensa tai ainoan tiedossa olevan vanhempansa syntyneen Suomessa.

Kuten tutkimuksessa esitetään, nämä 40 ovat siis Suomessa syntyneiden vanhempien lapsia ja tieto sukuelinten silpomisesta on todennäköisesti väärä. Silpomisperinnettä harjoittavista maista on Suomeen saapunut maahanmuuttajia pääosin vasta 1990-luvun alusta alkaen, joten on todennäköistä, että nämä 40 tyttöä kuuluvat todellisuudessa suomalaiseen kantaväestöön, jossa silpomisperinnettä ei ole.

Erityisesti jatkoanalyysit osoittivat siis, että vaikka Kouluterveyskysely on luotettava, kansallinen, joka toinen vuosi toteutettava kysely, se ei ole paras mahdollinen tietolähde silpomis-ilmiön yleisyyden selvittämiseksi - nuoret eivät välttämättä tiedä, mistä on kyse ja voivat vastata väärin. Siinä voi esiintyä myös muista syistä johtuvaa yli- tai aliraportointia.

Nyt saatujen tulosten pohjalta voidaan sanoa, että vastaajissa on 10 ulkomailla syntyneiden vanhempien Suomessa syntynyttä tyttöä, jotka ilmoittivat tulleensa silvotuksi. Pääasiassa näiden tyttöjen vanhempien syntymämaissa ei ole silpomisperinnettä. Näin ollen vastaajien joukossa on todennäköisesti muutama silpomisen läpikäynyt Suomessa syntynyt tyttö. Tämän lisäksi 18 ulkomailla syntynyttä ja 11 joiden syntymämaata ei tiedetä, kertoi olevansa silpomisen läpikäyneitä.

Tämä viesti tulee ottaa vakavasti ja edelleen kehittää palvelujärjestelmää siten, että se ehkäisee tyttöjen sukuelinten silpomista ja samalla tuottaa entistä luotettavampaa tietoa ilmiön yleisyydestä Suomessa.

Kouluterveyskyselyyn kysymystä ei seuraavalla kyselykerralla tule, koska nyt saatu kokemus osoitti, että tyttöjen sukuelinten silpomisen yleisyydestä ei saada luotettavasti tietoa Kouluterveyskyselystä. Itse vastattavaa kyselytutkimusta luotettavampaa tietoa ilmiön esiintyvyydestä saadaan, kun ammattilaiset kysyvät asiasta esimerkiksi terveystarkastuksen tai muun asiakaskontaktin yhteydessä ja raportoivat siitä sekä tekevät tarvittaessa lastensuojelu- ja rikosilmoituksen.

On myös tärkeää huolehtia jo silpomisen läpikäyneiden tyttöjen terveydestä ja hyvinvoinnista heidän yksityisyyttään suojaten ja leimaamista välttäen. Perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevien yhteisöjen kanssa tehtävällä yhteistyöllä ja tietoa jakamalla voidaan tehokkaimmin vaikuttaa perinteestä luopumiseen.

Reija Klemetti, tutkimuspäällikkö

Riikka Ikonen, erikoistutkija

Mimmi Koukkula, asiantuntija