Urani varrella tapaamiani päivänsäteitä:

Esihenkilö, joka luettelee loukkaamistarkoituksissa työntekijöiden virheitä ulkonäköä myöten, ilman yhtään muutosehdotusta ja kutsuu tätä johtamiseksi.

Tiimin tähtijäsen, jolla on omat työajat ja säännöt.

Talossa 1800-luvulla aloittanut työntekijä, joka puhuu taukoamatta pahaa muista ja vie räpätyksellään tiloista kaiken hapen.

Näihin puuttui: ei kukaan. Odotin muiden mukana, että joku sanoisi sille jotain – mutta itse en toki ottanut sitä vastuuta. Vaikean tai huonosti käyttäytyvän tyypin ympärillä leijuu usein kummallinen lataus, joka purkautuu muita teitä. Juoruiluna, passiivis-aggressiivisina kostotoimina, vaihtuvuutena.

Tuoreessa tutkija Mikko Pohjolan väitöskirjassa todetaan, että organisaation välinpitämätön suhtautuminen epäasialliseen käytökseen luo konflikteille otollisen maaperän (KL Fakta 8/21).

Se on helppo uskoa tutkimusta lukemattakin. Puuttumattomuus mahdollistaa jatkamisen ja antaa yhteistä moraalikoodistoa rapauttavan signaalin: meillä ei tarvitse skarpata, jos vain kehtaa olla tarpeeksi röyhkeä.

Häiritsevän käytöksen tai ikävän puhetavan salliminen on myös suorassa suhteessa yhteisen integriteetin rapautumiseen. On vaikea olla ylpeä ja sitoutunut työnantajaan, joka sallii tahallisen törkeilyn.

Esihenkilöt käyttivät öykkäreiden käsittelyyn noin seitsemän työviikkoa vuodessa – aikaa, jonka olisi voinut käyttää arvokkaamminkin.

Käytökseen puuttuminen sisältää isoja sosiaalisia riskejä. Siksi ”sanomista” vältellään, vaikka ongelma tunnistettaisiin. Öykkärihän voi kääntyä sanojaa vastaan ja kyseenalaistaa tämän auktoriteetin. Öykkäri voi myös olla taitava hallitsijatekniikoiden käyttäjä. Hallitsijatekniikat ovat verbaalisia kung-fu-otteita, joilla rakentavatkin korjausehdotukset käännetään ovelaksi torjunnaksi: juu, mutta entäs sinä sitten? Mikäs silmätikku minä tässä olen?

Riskeistä johtuen vaikeneminen alkaakin lähes aina vaikuttaa turvallisimmalta vaihtoehdolta.

Johtamisen professori Christine Porath vyöryttää Mastering Civility-kirjassaan jäätäviä lukuja huonon käytöksen vaikutuksesta muihin työntekijöihin. Loukkaavasta käytöksestä kärsivän työn tehokkuus heikkeni 48 prosenttia, työpaikkaan sitoutuminen heikkeni 78 prosenttia, työsuoritusten laatu heikkeni 66 prosenttia…

Puuttumattomuus tulee kalliiksi myös johtajille. Fortune-lehden mukaan taas esihenkilöt käyttivät öykkäreiden käsittelyyn noin seitsemän työviikkoa vuodessa – aikaa, jonka olisi voinut käyttää arvokkaamminkin.

Miten törkeilijän kanssa sitten pitäisi toimia?

Ensin pitää kuunnella, sitten konfrontoida ja lopuksi eristää, jos muu ei auta, sanoo Porath.

Joskus harvoin ei auta mikään. Pieni osa ihmisistä käyttäytyy Porathin mukaan huonosti, ”koska se on heistä hauskaa, ja he uskovat pääsevänsä kaikesta kuin koira veräjästä.”

Eihän teillä pääse?

Kirjoittaja on media-alan yrittäjä ja yritysvalmentaja.