Johtaja on ristitulessa terveydenhuollossakin. Omistajat odottavat tuloksellisuutta ja talouden hallintaa, alaiset selkeää ja positiivista johtamisotetta ja luottamusta asiantuntijoihin.

Johtaja joutuu tarkkaan miettimään kaikkia valintojaan palvellakseen monitahoisia odotuksia.

Tarkoittaako luottamus asiantuntijoihin sitä, että antaa heille vapaat kädet? Ottaako silloin riskin, että he tekevät myös niitä valintoja, jotka eivät ole yhdenmukaisia organisaation muiden tavoitteiden kanssa?

Kumpi onkaan parempi, edistää yhdenmukaisia toimintatapoja koko organisaatiossa vai sallia osaajien kehittää omia ratkaisujaan omassa työssään?

Standardoidut, näyttöön perustuvat toimintatavat ovat tämän ajan lean-hengen mukaisia, sillä niillä voidaan vähentää tuloksellisuuden kannalta haitallista variaatiota. Vaarana voi kuitenkin olla, että samalla rajoitetaan työntekijöiden omaa ratkaisukykyä, joka on arvokas ja ainutlaatuinen apu toimintojen kehittämisessä.

Entäpä investoinnit tutkimukseen ja tulevaisuuteen? Kannattaako edistää uusia innovaatioita, vaikka ne voivat vetää vesiperän?

Osoitetaanko tutkimusrahoitus tämän päivän vahvoille toimijoille vai niille, jotka ovat vasta aloittamassa työtä, joka voi vuosien päästä osoittautua käänteentekeväksi?

Miten lisätään parhaiten toiminnan tuottavuutta? Nipistetäänkö vähän panoksia toivoen entistä tuotosta vai leikataanko rönsyjä radikaalisti?

Pitääkö keskittää vai hajauttaa lähipalveluiksi? Kuinka paljon henkilöstöstä voidaan saada lisää ”tehoja” heikentämättä työhyvinvointia ja lisäämättä sairauspoissaoloja?

Kahden yliopistosairaalan, Kysin ja Tyksin, elämää tänä vuonna katseltuani näen tämän ajan ilmiöineen meille yhteiseksi toiminnan ajuriksi. Työskentelemme samojen teemojen parissa, osin samoin menetelmin.

Terveydenhuollon johtajat kysyvät nyt asiakkailta, mikä tuo näille arvoa, sparraavat henkilöstöään, liinaavat prosesseista pois niitä osia, jotka eivät ole arvon tuotannolle tärkeitä ja ennen kaikkea pyrkivät löytämään mittareita, joilla toiminnan tulos, arvo, voidaan kiistatta osoittaa.

Johtajat miettivät, keskitytäänkö laatuun, saatavuuteen vai kustannusten hallintaan, sillä näistä kolmesta voi valita vain kaksi kerrallaan.

Tinkimällä vähän laadusta saadaan rahat riittämään useaan kohteeseen, mutta jos halutaan lisää laatua monelle, kustannukset kasvavat. Korkeaa laatua voidaan tuottaa rajallisin resurssein vain pienemmälle joukolle.

Jätän mahdolliset vastaukset kysymyksiin tällä kertaa lukijan kontolle.

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtaja.