Nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa Husissa hoidetaan vuosittain yli 7 400 13–17-vuotiasta nuorta, eli yhdeksää prosenttia Uudenmaan vastaavan ikäisestä väestöstä. ­Perheet mukaan lukien hoito koskettaa ainakin 30 000 ihmistä. Nuoret ovat taustoiltaan erilaisia ja kaikista yhteiskuntaluokista. Hoidon syitä ovat esimerkiksi masennus, itsetuhoisuus, syömishäiriöt, käytöshäiriöt, ADHD ja autismikirjon häiriöt, päihdeongelmat, psykoosisairaudet ja näiden yhdistelmät.

Lääkäri, lataa maksuton Mediuutiset-sovellus

Erikoissairaanhoidon kynnys ylittyy vain, jos ongelmat ovat vakava-asteisia. Hoidot perustuvat lääketieteelliseen näyttöön, ja niiden vaikuttavuus on samaa tasoa kuin fyysisissä sairauksissa.

Vakavista psyykkisistä häiriöistä ei niihin liittyvän häpeän ja leimautumisen vuoksi edelleenkään puhuta avoimesti. Tämän vuoksi nuorten ja heidän perheittensä kokemukset onnistuneista hoidoista jäävät kuulematta, eikä hoidon puutteita nosteta esiin omalla nimellä. Kollektiivisesti stigman eräs vaikutus on, että puhe hoidon tarpeesta kääntyy herkästi puheeksi ennaltaehkäisystä, mikä onkin tärkeä aihe. Kaikkia psyykkisiä sairauksia ei kuitenkaan pystytä ennaltaehkäisemään tai hoitamaan kevyin menetelmin – tarvitaan vakaviin häiriöihin keskittyvää erikoissairaanhoitoa.

Lapsuudesta nuoruuteen tultaessa mielenterveydenhäiriöiden esiintyvyys väestössä ainakin kaksinkertaistuu ja hoidon tarve kasvaa selvästi. Korona-aikana nuoruusikäisten erikoissairaanhoidossa hoidettavat psykiatriset häiriöt lisääntyivät Suomessa 34 prosenttia. Lisäksi taustalla on globaali trendi, jossa psyykkisistä häiriöistä kärsivien nuorten osuus on kasvanut erityisesti 2010-luvun alusta lähtien.

Nuorisopsykiatrian henkilöresurssi on tästä huolimatta pidetty ennallaan. Indeksikorjaus huomioiden somaattisten erikoisalojen rahoitusosuuksien on perustellusti annettu kasvaa koko 2000-luvun, mutta mittavasta hoitovajeesta huolimatta samaa ei ole sallittu psykiatrialle. Nuorisopsykiatria on syvällä resurssikuopassa, vaikka psyykkisten häiriöiden hyvä hoito tässä ikävaiheessa olisi ratkaisevan tärkeää.

Suomessa on kansainvälisessä vertailussa kohtuullinen määrä nuorisopsykiatrian erikoislääkäreitä. Henkilöstöpulassa kyse on ennen kaikkea työvoiman saatavuudesta. Lääkäreitä siirtyy julkisesta terveydenhuollosta yksityissektorille ja vuokralääkäriyrityksiin. Työolosuhteet, kuten mahdollisuus eettisesti kestävään potilaiden hoitamiseen, koettu arvostus ja palkkaus, potilastietojärjestelmän käytettävyys ja mahdollisuus tutkimustyöhön ratkaisevat, missä ammattilaiset haluavat työskennellä.

Työvoiman saatavuuteen, työpanoksen riittävyyteen ja kustannusvaikuttavuuteen vaikuttavat olennaisesti myös nuorisopsykiatrialle allokoidut tehtävät. Nykyisten ylimitoitettujen lausuntovaatimusten purkaminen on välttämätöntä. Ammattilaiset haluavat keskittyä potilaitten kohtaamiseen, eivät kirjaamiseen, johon kuluu psykiatreilta usein yli puolet työajasta.

Nuorisopsykiatriselle erikoissairaanhoidolle on laissa määritetty hoitoon pääsyn aikarajat. Odotusajat avohoidon ensimmäiselle vastaanotolle pysyvät Husissa pääosin kolmen kuukauden hoitotakuun puitteissa. Aluksi nuori tutkitaan ja määritetään tarvittava hoito. Tämän alle kätkeytyy kuitenkin tilanne, jossa nuoret tutkimusten jälkeen odottavat varsinaisen hoidon alkamista sisäisissä jonoissa jopa vuoden. Käytännössä odottelu tarkoittaa hoidotta olemista tai pelkkää lääkitystä, mikä on vastoin lakia ja hyvää hoitokäytäntöä.

Odotellessa nuoren oireisto usein pahenee tai muuttuu. Nuorisopsykiatristen osastohoitojaksojen lukumäärä on kasvanut, mutta koska resurssit eivät, ovat ylipaikkatilanteet toistuvia ja hoitojaksojen keskimääräinen kesto kutistettu alle kolmeen vuorokauteen. Kokonaisuudessaan tilanne horjuttaa nuorten, perheitten ja nuorisopsykiatrian ammattilaisten turvallisuuden tunnetta.

Hallitusohjelma huomioi nuorten mielenterveyspalvelujen perustason parantamistarpeen. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan nuorisopsykiatrinen erikoissairaanhoito tarvitsee lisäpanostamista ja sille määrättyjen vaatimusten karsimista niin, että ammattilaiset voivat keskittyä potilaisiin. Jos näitä ei tehdä, kovilla mittareilla nuorten syrjäytyminen ja mielenterveysperusteiset eläkkeet jatkavat kasvuaan. Mittareiden ulottumattomissa nuorten ja perheiden kärsimys jatkuu, ja valtava määrä potentiaalia jää saavuttamatta. Tilanteen korjaamisessa on lopulta kyse yhteiskunnallisesta valinnasta.

Anu Raevuori, LT, nuorisopsykiatrian professori, osastonylilääkäri, Helsingin yliopisto ja Hus nuorisopsykiatria

Elina Santti, LKT, linjajohtaja, ylilääkäri, Hus nuorisopsykiatria

Lue seuraavaksi:

Suomessa tarvitaan kynnyksettömiä nuorten mielenterveyspalveluja – ”Nuorella oli itsemurhasuunnitelma tehtynä samalle päivälle”
Nuorisopsykiatrian dosentti: ”Vastaus nuorten ahdistuneisuuden hoitoon ei ole se, että lisätään henkilökuntaa joka paikkaan”
Psykiatrista sairaalahoitoa saaneet nuoret ovat suuressa vaarassa syrjäytyä – ”Nuoria tulisi hoitaa ja kuntouttaa lähellä heidän arkiympäristöään”
Vuoteet loppu ja alaikäisiä potilaita siirretty aikuisten psykiatrialle: Avi epäilee potilasturvallisuuden vaarantuneen Oysissa