Soten valmisteluun, työryhmätöihin, projektikuvauksiin ja sotea puiviin tilaisuuksiin on osallistunut lukematon joukko terveydenhuoltoalan asiantuntijoita, päättäjiä ja muita osallisia. Rahaa on kulunut paljon, todella paljon. Silti Sipilän kauden valmistelusta ei joidenkin arvioiden mukaan jäänyt juurikaan hyödynnettävää. Ehkä jotain kuitenkin on vuosien työstä opittu.

Sote-uudistuksen edetessä hoiva-alan ongelmat, prosessien takkuilut ja käytänteiden epäloogisuudet ovat puskeneet silmille niin, että niihin on ollut lähes pakko tarttua kuntatasolla, vaikka iso kuva onkin vielä osin hämärän peitossa.

Päijät-Hämeessä tartuttiin sote-organisaatioita vaivaavaan siiloutumiseen. Vuoropuhelu eri yksiköiden välillä on haasteellista, ellei siihen luoda toimintamalleja. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymässä koulutettiin paitsi esimiehet myös ylin johto. Sillä varmistettiin eri toimialojen sitoutuminen uudistuksiin. Tulokset lyhensivät potilaiden odotusaikoja, nopeuttivat hoitoon pääsyä ja selkiyttivät hoitoprosesseja. Samalla ratkottiin viestinnällisiä ongelmia ja poistettiin päällekkäisiä toimintoja (mediuutiset.fi 30.12.19)

Kuntaliiton teettämästä kyselystä selviääkin, että kunnissa on laajaa kiinnostusta kehittää sote-palveluita kuntapohjaisessa yhteistyössä ennen tehtävien siirtymistä hallituksen valmistelemille maakunnille (mediuutiset.fi 29.12.19). Samasta kyselystä selviää, että huolta aiheuttaa kuntien tiukka taloustilanne ja kansallisen sote-tilanteen epäselvyys. Kyselyn vastaajina olivat muun muassa sote-kuntayhtymien johdon edustajat.

Työterveyslaitos puolestaan haastatteli soten muutosjohtajia. Heidän viestinsä oli selvä: tulevan sote-uudistuksen lähtökohdaksi tulee ottaa ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi, mikä tarkoittaa myös sosiaalisen hyvinvoinnin huomioimista. Aiemmat valmistelut keskittyivät vastaajien mielestä liiaksi terveydenhuoltoon (mediuutiset.fi 2.1).

Sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen korostuu vastauksissa syystäkin. Hyvinvoinnin puuttuminen johtaa ongelmien kasautumiseen ja syrjäytymiseen, joista väistämättä seuraa kohonneita kustannuksia. Sosiaalisen hyvinvoinnin korostaminen samalla laajentaa tarkastelua terveydenhuollosta. Jos kansalaisten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus sote-palveluissa on mahdollista saavuttaa, sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen on oikea tie.

Sosiaalisen hyvinvoinnin lisääminen on oikea tie.

Sote-veteraaniksikin tituleerattu Timo Aronkytö totesi Kansallisessa vaikuttajaseminaarissa syksyllä, että tämän nelivuotiskauden eduskunta vielä valmistelee ja vasta seuraava toteuttaa. Toivoa sopii, että nämä neljä vuotta riittävät. Sote-uudistuksella alkaa olla jo kiire.