Some-maailma ja sen tuoma nopea julkisuus on poikinut uudentyyppistä tuskaa yhteiskunnassa.

Ääritapaus on somessa "risujemmaajaksi" nimetty vanha mies, jonka puutarhakuorman kippaamisesta metsään tehty video sai kesällä 2016 lyhyessä ajassa 13 miljoonaa katsojaa netissä.

Videolla eläkeläismies suuttuu tapahtuman kuvanneelle lenkkeilijälle ymmärtämättä, millainen kirous siitä voi some-aikana seurata.

Hänet haastettiin oikeuteen laittomasta uhkauksesta ja kunnianloukkauksesta. Lisäksi ihmiset irvailivat videosta kaikkialla, minne hän meni.

Massiivinen julkinen pilkka vei mieheltä elämänhalun. Hän erakoitui, lopetti syömästä ja meni niin huonoon kuntoon, että kuoli, kertoi Iltalehti viime syksynä.

Tekemämme virheet seuraavat nykyisin meitä tiiviimmin ja pitempään kuin koskaan aikaisemmin. Menneet eivät ole enää menneitä.

Paperisen lehden jutut ja bittiavaruuteen katoavat televisio-ohjelmat unohtuivat ennen muutamassa viikossa, nyt netti säilöö ja nostaa esiin menneitä tapahtumia loputtomiin.

Lisäksi saamme mokillemme käsittämättömän laajan yleisön, jos osumme sopivaan nosteeseen somessa.

Tämä koskee myös terveydenhuoltoa ja sen ammattilaisten työssään tekemiä virheitä.

Sosiaalinen media on niidenkin suhteen varsin mustavalkoinen, eikä juuri aprikoi ikäviin tilanteisiin liittyviä lieventäviä asianhaaroja.

Tätä taustaa vasten on hyvä kuulla, että Tampereen yliopistollinen sairaala (Tays) on ottamassa käyttöön niin kutsutun Second victim-toimintamallin.

Se on keino tukea työntekijöitä, potilaita ja tämän omaisia, kun sairaalassa sattuu vahinko. Mallin oivallus on, että virheen tehnyt työntekijä on paitsi syyllinen myös yksi uhreista.

Kukaan ei lähde töihin tekemään virheitä, vaan ne ovat aina järkytys myös kyseiselle työntekijälle, sanoo toimialuejohtaja Sally Järvelä Taysin henkilöstölehdessä (Elämän tähdet 3/2018).

Miten yksilö ja työyhteisö selviävät, kun asia saa valtavat mittasuhteet ja sitä puidaan julkisuudessa, Järvelä pohtii.

Häpeä saattaa murentaa työntekijän ammatillisen itsetunnon vuosiksi ja estää toipumista, jos asiaa ei käsitellä työyhteisössä oikein.

Kuten elämässä, myös työssä kuihtumisen ja kitumisen sijaan kukkiminen on aina parempi ratkaisu, Järvelä sanoo hauskasti.

Second victim -tomintamalliin on koottu askeleet, joiden avulla asia käsitellään oikein.

Listaan niitä tämän kirjoituksen lopussa.

Malli otettiin toukokuussa käyttöön Järvelän toimialueella 7, joka käsittää useita vaativia ja hektisiä työtehtäviä eli päivystyksen, tehon, vainajatoiminnan, ensihoidon, anestesian ja kivunhoidon.

Mallia on tarkoitus myöhemmin laajentaa koko Taysiin.