Jonne Renvall / Tampereen yliopisto

Eutanasiakeskustelu käy kuumana, ja monia hämmentää kysymys siitä, miksi asia on juuri nyt niin voimakkaasti esillä.

Vuosien varrella sama keskustelu on toistunut useasti mutta yleensä vaimentunut suhteellisen pian.

Syitä ajankohtaiseen tilanteeseen voi pohtia useita: nimekkäiden tukijoiden pontevat pyrkimykset, lääkärikunnan asenteiden muutos, suurten ikäluokkien ikääntyminen, muiden maiden vastaavat keskustelut sekä ajankuva – ihmiset ylipäänsä ovat nyt aktiivisempia omaa terveyttään koskevissa asioissa.

Ehkä lopulta kyse on suuresta virrasta, johon laskee nyt monta puroa entistä suuremmalla voimalla.

On silti muutakin sanottavaa.

Erityisen mielenkiintoinen on aiheeseen liittyvä kysymys siitä, miksi keskustelu on niin vaikeaa ja voimakas virtaus eutanasian puolesta monelle terveydenhuollon ammattilaiselle niin vaikea pala nieltäväksi.

Tilannetta voisi verrata Donald Trumpin valintaan Yhdysvaltojen presidentiksi. Mikään puhe tai järkiperustelut tai mitkään Trumpin möhlinnät eivät riittäneet siivittämään kilpailijaa, kokenutta politiikan ammattilaista Hillary Clintonia valtaan.

Lopulta Trumpin veikin valtaan kansalaisten laajamittainen pettymys vallitsevia yhteiskunnan päätöksenteon rakenteita ja niissä toimivia tahoja kohtaan. Liian kauan oli ihmisille jäänyt loppuvaikutelmaksi se, että kansalaisten äänellä ei ole merkitystä.

Suomalaista eutanasiakeskustelua leimaa nyt sama henki. Asiantuntijoiden kuvaukset saattohoidon kehittämisestä, eutanasian eri muodoista, harmaan sävyistä tai tarpeesta käydä kattavaa keskustelua tai pohtia asiaa työryhmissä muuttuvat kadunmiehen korvissa pyrkimyksiksi luoda sumuverho ja säilyttää vallitseva tilanne.

Demokratiassamme luottamus on heikentynyt pisteeseen, jossa maltillinen keskustelu on osittain mahdotonta: keskustelu pelkistyy liikaa mustaan ja valkoiseen.

Nyt maksetaan hintaa siitä, että keskustelua eutanasiasta ei aiempina vuosina ole käyty tarpeeksi mittavasti ja avoimesti, vaikka laajasti ottaen asenteet eutanasiaa kohtaan ovat olleet kääntymässä myönteisiksi jo hyvän aikaa.

Olisikin aika pohtia sitä, miten terveydenhuollon arvokeskustelua voidaan demokratisoida tavoilla, joista myös kansalaisille jää kuulluksi tulemisen tunne.

Esimerkiksi uudet bioetiikan tiedonalalla kehitetyt rakenteet moniäänisemmän ja -arvoisemman keskustelun ja päätöksenteon tukemiseksi sängynreunalta yhteiskunnan ylätasolle voisivat tarjota ihmisille ruohonjuuritason vaikutuskanavia. Tämä on tärkeää, jotta ihmisillä säilyisi tunne vaikuttamisesta ja arvokysymysten yhteisestä luonteesta.

On yhteiskunnallisesti vaarallista, jos arvovalinnat keskittyvät liian harvoihin käsiin: Trumpin esiinmarssi on tästä esimakua.

Toivon, että tarpeeseen kattavampien demokraattisten kanavien ja hengen kehittämiseksi herätään Suomessa ennen kuin keskustelu eutanasiasta – ja ylipäänsä terveydestä – kärjistyy ja polarisoituu entisestään.

Heikki Saxén, Bioetiikan instituutti

Kirjoitus on julkaistu 25.11.2016 ilmestyneessä Mediuutisten numerossa 41/2016.

Koko lehti on luettavissa Mediuutisten Summa-palvelussa. Siellä on myös näköislehti, juttuarkisto ja uutisia, joita ei julkaista Mediuutisten muissa kanavissa.

Lehden tilaajalle palvelu on maksuton. Lukuoikeuden saat kätevästi lehden tilaajanumeron avulla.