Haastattelin Mediuutisiin viittä infektiolääkäriä heidän työtilanteestaan. Puhuimme myös siitä, mitä koronapandemia on opettanut ja miten se muuttaa alaa.

Päällimmäinen opetus näyttää heille olevan sama kuin muillekin kuolevaisille: me ihmiset olemme sittenkin varsin voimattomia luonnon ilmiöiden edessä. Vaikka virustutkijat ja infektiolääkärit ovat koko ajan työssään valmistautuneet pandemiaan, hekään eivät ihan oikeasti uskoneet, että jotain koronavuoden kaltaista tulisi.

Aikaisemmista epidemioista tutkittuun tietoon ei sovi liikaa luottaa.

Luulisi, että aikaisemmin koetuista epidemioista olisi paljon hyötyä suojautumisen suunnittelussa, kun jokin uusi kulkutauti koettelee ihmiskuntaa, mutta epidemiat ovat infektiolääkärien mukaan yksilöitä.

Toimenpiteitä ei voi tarkkaan suunnitella etukäteen, sillä riippuu epidemiasta, miten se käyttäytyy, kuinka tarttuu ja millaisiin potilaisiin iskee. Aikaisemmista epidemioista tutkittuun tietoon ei sovi liikaa luottaa.

Infektiolääkärit näkivät, että koronapandemia muuttaa yhteiskuntaa. Infektioasiat otetaan jatkossa paremmin huomioon varustautumisessa, kuten suojavarusteiden hankinnassa.

Nyt kaikki kunnat ymmärtävät, mihin ne tarvitsevat omaa tartuntatautiterveydenhoitajaa ja -lääkäriä. Alueellisen työn merkitys on kirkastunut, muillekin kuin meille sairaalan infektio-osastolla, eräs lääkäreistä arveli.

Koronapandemia voi muuttaa myös infektiolääkäreiden imagoa. "Saattaa vaikuttaa siltä, että ratkomme vain jotain antibioottipulmia, mutta todellisuudessa olemme isossa vastuussa kansanterveydestä. Ohjeistuksillamme on suuri vaikutus väestöön", yksi infektiolääkäreistä totesi.

Toinen heistä kuitenkin aprikoi, käykö tässä niin, että nuoret lääkärit säikähtävät tartuntatautivastuuta, eikä infektiolääkäriksi enää haluta erikoistua. Vai sittenkin päinvastoin?