Ylilääkärit pelkäävät kuntaliitoksia

Kuntien johtavat lääkärit ja ylilääkärit suhtautuvat varauksellisesti hallituksen suunnittelemaan kuntauudistukseen, ilmeni Mediuutisten tekemässä kyselyssä.

Vain hieman alle puolet, 46 prosenttia, kyselyyn vastanneista uskoo, että kuntaliitoksia tavoitteleva uudistus helpottaa terveyspalvelujen järjestämistä.

Toisaalta niistä lääkäreistä, joiden kunta on jo tehnyt kuntaliitoksen tai yhteistyösopimuksen terveyspalvelujen järjestämisestä useamman kunnan kanssa, 70 prosenttia on kokenut yhteistyön hyödylliseksi.

Isojen kuntarakenteiden etuina lääkärit näkevät muun muassa isommat resurssit ja pienemmän haavoittuvuuden. Toisaalta moni pelkää syrjäseutujen palvelujen heikentyvän.

Kyselyyn vastanneet eivät usko, että kuntauudistus auttaisi lääkäripulaan. Monia myös arveluttaa isojen yksikköjen byrokratia. Joidenkin mielestä byrokratia voi toisaalta keventyäkin hallintorajojen poistuessa.

Yhteistyö sujuu ilman kuntaliitosta

Mistä on kyse?

Hallitusohjelmaan kirjatun kuntauudistuksen tavoite on ”vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne”. Ensisijainen tavoite on puuttua kuntarakenteeseen ja muodostaa isompia kuntia. Vastuukunta- ja sotealuemallit ovat toissijaisia vaihtoehtoja.

Kuntauudistusta pohtiva rakennetyöryhmä laatii helmikuun alkuun mennessä esityksen uudistuksesta, esimerkiksi vahvan peruskunnan kriteerit ja karttamuotoisen kuntauudistusesityksen.

Esimerkiksi siitä, missä tilanteissa yhteistoiminta-alue tulee kyseeseen tai miten kuntia kannustetaan tai pakotetaan uudistuksiin, ei ole vielä tietoa.

Työryhmän jäsen Auli Valli-Lintu valtiovarainministeriöstä kuvaa esityksen laatimista käsityöksi, jossa otetaan huomioon monia eri näkökulmia, ennen kaikkea kunnan talous, väestökehitys, yhdyskuntarakenne ja palvelujen järjestämisen edellytykset. Työryhmä ei ole lähtenyt tekemään työtään esimerkiksi etukäteen määriteltyjen kuntien minimiasukasmäärien perusteella.

Oleellista uudistuksessa on Valli-Linnun mukaan se, että palveluiden järjestäminen on kestävällä pohjalla myös 2020-luvulla, ei vain lähivuosina.

Esitys lähtee helmikuussa alue- ja lausuntokierrokselle. Rakennelain tavoiteaikataulu on, että se annetaan eduskunnalle syksyllä. Tavoite on, että laki tulisi voimaan vuoden 2013 alusta ja uutta kuntarakennetta koskevat ratkaisut olisi tehty 2014 loppuun mennessä.

– Se pelottaa, että uudistus rikkoo hyvin toimivan rakenteen, sanoo Paimion-Sauvon terveyskeskuksen johtava lääkäri Merja Laine.

Hänen terveyskeskuksensa alueella on 13?500 asukasta. Alue ei täytä Paras-puitelain minimiväkimäärää eli 20?000 asukasta.

Paimio oli Laineen mukaan väliinputoaja, kun naapureista Kaarina ja Piikkiö saivat minimivaatimuksen täytettyä keskenään, pohjoispuolella sijaitseva Härkätien kuntayhtymä ja itäpuolen Suur-Salo eivät ole luontevassa kulkusuunnassa ja eteläpuolella on ruotsinkielinen Kemiö.

– Kaikkein mieluiten jatkettaisiin omillamme, Laine sanoo.

Hänen mielestään terveyspalvelut toimivat nyt hyvin. Tarvittaessa Paimio on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi päivystyksen osalta ilman kuntaliitoksiakin.

Toisaalta Paimio voisi Laineen mukaan hyötyä isommasta väestöpohjasta muun muassa sitä kautta, että erityistyöntekijöiden palveluja voisi saada paremmin. Esimerkiksi ravitsemusterapeutin ja toimintaterapeutin palkkaamiseen nykyinen väestöpohja on turhan pieni.

Rahaa ei tule lisää

Joensuussa on kertynyt kokemusta kuntaliitoksista, kun Kiihtelysvaara ja Tuupovaara liittyivät kaupunkiin vuonna 2005 ja Eno ja Pyhäselkä 2009.

– Ei se ihan ongelmatonta ole ollut, Joensuun terveyskeskuksen johtavan ylilääkärin sijainen Leena Timonen sanoo.

Hänen mukaansa vaikein asia on ollut liitokseen kohdistuneet liian suuret odotukset. Yleisö odotti terveyspalvelujen ongelmien ratkeavan, mutta kaikki ei sujunutkaan kuin rasvattu.

– Sama lääkäripula vaivaa täällä edelleen, ja rahaa ei ole sen enempää.

Ongelmia on koitunut myös erilaisten toimintakulttuurien yhteensovittamisesta. Joensuuhun liittyneissä kunnissa otettiin esimerkiksi potilaita hanakammin vuodeosastolle ja pidettiin heitä siellä pidempään kuin Joensuussa oli tapana. Nyt toimintatapoja on yhtenäistetty Joensuun tavan suuntaan.

Toisaalta liittyneiden kuntien asukkaat ovat päässeet käyttämään muun muassa Joensuun terveyskeskuksen erikoislääkäripalveluja.

Joensuu käy parhaillaan neuvotteluja Kontiolahden kanssa terveyspalvelujen yhteistoiminta-alueen perustamisesta. Timonen ei odota toimintojen yhdistämisestä suuria hankaluuksia, koska Kontiolahdella on hyvä lääkäritilanne eikä toimintakulttuureissa ole suuria eroja.

Timonen toivoo, että hallituksen suunnittelema kuntauudistus ei enää paisuta Joensuun terveyskeskusta, koska se on jo nyt hänen mukaansa jättimäinen.

Liitosta syytetään suotta

Kuntaliitos saattaa joutua syntipukiksi, vaikka palvelujen ongelmat eivät siihen liittyisikään. Tällainen kokemus on Akaan terveyskeskuksen johtavalla lääkärillä Jussi Saarnistolla.

– Kovin herkällä ovat tuntosarvet. Tapahtuu terveyspalveluissa mitä hyvänsä, niin kuntaliitosta syytetään, Saarnisto sanoo.

Esimerkiksi jos hammaslääkärijonot ovat pitkiä, asukkaat ja luottamushenkilöt syyttävät kuntaliitosta. Saarniston mielestä kuitenkin juuri liitoksen ansiosta asukkaita voidaan ohjata eri hammashoitoloihin.

Akaa on Viialan, Toijalan ja Kylmäkosken yhteenliittymä ja järjestää lisäksi Urjalan terveyspalvelut.

– Näkisin, että yhteistoiminta-alueen sisällä palvelujen saatavuus on parantunut, koska on leveämmät hartiat. Ulkopuolelta tulleena näen hyödyn, sanoo helmikuussa 2010 Akaassa aloittanut Saarnisto.

Nykyistä suurempaan kuntaliitokseen Saarnisto ei näe tarvetta muutoin kuin siltä osin, että Akaan ja Urjalan kannattaisi hänen mielestään liittyä yhteen. Väestöpohja olisi tuolloin 22 000, joka hänen mielestään takaisi tarkoituksenmukaisen palvelujen tuottamisen.

Mediuutisten kyselyssä vastaajien käsitys sopivasta väestöpohjasta vaihteli. Joku piti 10 000–20 000 asukkaan kokoa sopivana, jonkun mielestä 30 000 olisi minimi. 50 000–70 000 oli suurin vastanneiden sopivaksi mainitsema väestöpohja.

Lähetä

Tulosta

Jaa