Erpo Pakkala, 17.1.2006, 8:34

Uutta tietoa Hervan taudista

Tuore väitöskirja tuo uutta tietoa suomalaiseen tautiperintöön kuuluvan letaalin kontraktuuraoireyhtymän (LCCS) eli niin sanotun Hervan taudin molekyylitason mekanismeista. LCCS johtaa kuolemaan jo sikiöaikana.

Suomalaiseen tautiperintöön kuuluu kaksi sikiökaudella kuolemaan johtavaa artrogrypoosia, joista LCCS (Lethal Congenital Contracture Syndrome). Vuosina 1987–2002 LCCS:n ilmaantuvuus Suomessa oli rekisteritietojen perusteella 1/25 300 synnytystä.

– Artrogrypoosi tarkoittaa synnynnäistä usean nivelen virheasentoa tai jäykistymää. Varhaisella sikiökaudella alkavien, selkäytimen liikehermosairauksista aiheutuvien artrogrypoosimuotojen genetiikka ja epidemiologia tunnetaan toistaiseksi puutteellisesti, ja näiden tautien diagnosoiminen on ongelmallista. Tautimekanismien kuvaaminen näissä taudeissa valottaa myös keskeisiä elementtejä liikehermosolujen normaalissa kehityksessä, toteaa LL Niklas Pakkasjärvi, joka on tutkinut LCCS-taudin molekyyligenetiikkaa.

Pakkasjärven tutkimus on ensimmäisiä tutkimuksia koko maailmassa, joissa on käytetty ihmisperäisiä kantasoluja tautimekanismien tutkimiseen.

LCCS:lle tunnusomaisia piirteitä ovat sikiön kasvun hidastuminen ja liikkumattomuus, lihasten surkastuminen, raajojen koukistuminen ja jäykistyminen, polvien yliojennus ja keuhkojen vajaakehitys sekä tyypilliset kasvonpiirteet. Sairaus johtaa sikiön kuolemaan ennen 32. raskausviikkoa, ja ruumiinavauksessa LCCS-sikiöillä todetaan äärimmäisen vaikea-asteinen lihasten surkastuminen ja liikehermosolujen määrän huomattava aleneminen. Lisäksi selkäydin on etuosaltaan rappeutunut.

Väitöstutkimuksessa paikannettiin LCCS-tautigeeni kromosomiin 9q34.1, mutta itse geeniä ei ole vielä tunnistettu. Kun LCCS-sikiöiden selkäydinnäytteitä tutkittiin RNA-mikrosirumenetelmällä, havaittiin useita muutoksia liikehermosolujen ja selkäytimen kehityksen kannalta keskeisissä tekijöissä ja lisäksi havaittiin viitteitä keskushermoston tukisolujen toimintahäiriöistä.

Soluviljelymallilla tehty tutkimus osoitti, että LCCS-sikiöiden kantasolut jakaantuvat normaalia nopeammin ja että ne kykenevät erilaistumaan erityyppisiksi hermosoluiksi. Kun soluja tutkittiin mikrosirumenetelmällä, havaittiin kuitenkin muutoksia keskeisissä kehitysgeeneissä jo erilaistumisvaiheessa.

– Vaikuttaa siltä, että LCCS-sikiöiden hermostolliset kantasolut kykenevät erilaistumaan, mutta tautimekanismi on aktiivisimmillaan vasta erilaistumisvaiheen jälkeen, Pakkasjärvi toteaa.

Pakkasjärven väitöskirja "Investigations on molecular aspects of Lethal Congenital Contracture Syndrome" tarkastetaan perjantaina 20.1.2006 Helsingin yliopistossa.