Mari Heikkilä, 13.12.2007, 11:53

Tutkijoita ei kuunnella päätöksenteossa

Mediuutisten haastattelemat tutkijavaikuttajat kokevat tehtäväkseen vaikuttaa päättäjiin ja edistää tutkittuun tietoon pohjautuvia ratkaisuja.

Leena Palotie (14)

Akseli Hemminki (36)

Pentti Huovinen (42)

Juha Kinnunen (51.–60.)

Olli-Pekka Ryynänen (61.–70.)

Hannele Yki-Järvinen (81.–90.)

Mart Saarma (91.–100.)

Tuula Tamminen (91.–100.)

Helppoa se ei ole. Päättäjät eivät välttämättä ole lainkaan kiinnostuneita tutkijoiden näkemyksistä.

– 1990-luvun puolivälistä lähtien on korostettu, että tutkijoita pitää kouluttaa lisää ja tutkimustyöhön on satsattava. Tohtoreita koulutetaan aivan mielettömästi nykyään. Heitä ei kuitenkaan kuunnella eikä heidän tutkimustuloksiaan hyödynnetä, harmittelee professori Sirkka-Liisa Kivelä.

Ministeriöt, eduskunta ja valtionhallinnon sekä kunnan päättäjät kulkevat omia latujaan.

Kivelä muistelee kaiholla 80-luvulla pidettyjä seminaareja, joissa suuntaviivoja pohdittiin yhdessä asiantuntijoiden, ministeriön ja kuntapäättäjien kanssa.

Rautalangasta vääntäminen ei auta

Professori Tuula Tammisen mukaan tutkijoiden tulee entistä enemmän työstää tutkimustietoa niin, että se on ymmärrettävää ja hyödyllistä päättäjille. Myös sovellusmahdollisuuksia tulee kehittää itse.

Kivelän mukaan edes rautalangasta vääntäminen ei aina auta.

– Olen yrittänyt huutaa vanhustenhuollosta, välillä kiltisti ja välillä ilkeästi. Usein kuitenkin koen, että tyhjille korville menee.

Politiikkaohjelmiin pannaan paljon rahaa, mutta asiantuntijoita ei oteta riittävästi mukaan niiden kehittämiseen ja implementointiin.

– Ajatellaan, että kun vain rakennetaan politiikkaohjelma ja annetaan rahaa, niin ohjelma rupeaa toimimaan kunnissa kuin itsestään.

Kommentoi artikkelia
Lähettämällä viestin hyväksyn keskustelun ehdot.
Palaute toimitukselle
Sivu: 1 / 2