Suomalaisista sinilevistä etsitään lääkkeitä

Meren kasvien ja eliöiden sisältämät bioaktiiviset molekyylit ja yhdisteet kiinnostavat lääketutkijoita yhä enemmän.

Suomalaiset tutkijat ovat mukana useassa kansainvälisessä hankkeessa, jotka etsivät syvyyksistä lääkkeiden aihioiksi soveltuvia yhdisteitä. Yksi näistä on vuonna 2010 käynnistynyt Marex, jota koordinoi Helsingin yliopiston farmasian tiedekunta.

Helsingin yliopiston farmasian professorin Heikki Vuorelan mukaan nelivuotinen Marex on edennyt odotusten mukaisesti. Eri tutkimuskeskusten tutkijat ovat keränneet useita satoja näytteitä muun muassa mikro- ja makrolevistä, siimaeliöistä sekä sieni- ja vaippaeläimistä. Näytteitä on Itämeren lisäksi Intian valtamerestä, Atlantista Chilen rannikolta, Välimerestä ja Teneriffaa ympäröiviltä merialueilta.

Järvissäkin on aarteita

Heikki Vuorelan mukaan meri on vielä melko koskematon tutkimusalue. Se kuitenkin kiinnostaa yhä enemmän myös lääkeyhtiöitä, koska arvioiden mukaan pinnan alla on kymmeniä tuhansia lääkekehitykseen soveltuvia erilaisia yhdisteitä.

Lääkeyhtiöt ovat usein merihankkeissa mukana alkumetreiltä asti. Se varmistaa yhdisteiden mahdollisen jatkokehittelyn tutkimushankkeen jälkeen.

– Me keskitymme vain alkuvaiheeseen. Lääketehtaiden tehtäväksi jää kehittää yhdiste lääkevalmisteeksi, Vuorela sanoo.

Aiemmin tutkimus on keskittynyt maanpäällisiin kasveihin, mutta nyt entistä enemmän mereen. Pelkästään EU:n alueella on käynnissä useampi kymmenen hanketta, jotka tarkastelevat aihetta eri kulmista.

– Aiheen yleisen kiinnostavuuden osoituksena ensi syksynä järjestetään Kiinassa suuri kansainvälinen konferenssi.

Kaarina Sivosen mukaan kiinnostavia yhdisteitä on runsaasti myös muissa vesistöissä.

– Ulkomaisissa julkaisuissa puhutaan aina, että meri on se suuri tuntematon. Me olemme kuitenkin löytäneet valtavasti biodiversiteettiä Itämeren lisäksi myös Suomen järvistä.

Jatkokehittely vie vuosia

Laboratoriossa tehtyjen aktiivisuustestien perusteella yksi lupaava yhdiste on valittu jatkokehittelyyn ja muokkaukseen. Yhdistettä ei ole vielä patentoitu, joten Vuorela ei kerro siitä tarkemmin.

– Muitakin lupaavia yhdisteitä on löydetty paljon, mutta aluksi on pakko keskittyä vain yhteen. Kun yhdistettä aletaan muokata kemiallisesti, erilaisia yhdisteitä ja niiden farmakologisia ja kineettisiä ominaisuuksia onkin yhtäkkiä useita kymmeniä.

Nyt jatkokehittelyyn valittu yhdiste voisi Vuorelan mukaan olla valmis lääke aikaisintaan kymmenen vuoden kuluttua.

Sinilevistä leukemialääkkeitä?

Suomessa uusia bioaktiivisia yhdisteitä etsitään aktiivisesti erityisesti sinilevistä eli syanobakteereista.

Helsingin yliopiston mikrobiologian professorin Kaarina Sivosen tutkimusryhmä oli mukana kansainvälisessä Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnan koordinoimassa ProKinase-Research-hankkeessa, jonka tavoitteena oli löytää luonnonaineista yhdisteitä, jotka estävät tai edistävät useiden sairauksien taustalla vaikuttavien proteiinikinaasi-

entsyymien toimintaa.

– Löysimme syanobakteereista useitakin potentiaalisia yhdisteitä, jotka ovat edelleen työn alla, vaikka hanke loppuikin jo. Intensiivinen yhteistyö on jatkunut esimerkiksi norjalaisten lääkärien kanssa. Tutkimme potentiaalisia leukemialääkkeitä, Sivonen sanoo.

Tutkimuksissa on löytynyt myös yhdisteitä, joissa on antifungaalisia ominaisuuksia, useita lääkkeiksi mahdollisesti soveltuvia seriiniproteaasin estäjiä sekä yhdisteitä, jotka saattavat suojata maksaa myrkytyksiltä.

– Olemme löytäneet paljon uusia yhdisteitä proteiinikinaasi-tutkimuksen jälkeenkin. Meillä on nyt yli tuhannen syanobakteerin kantakokoelma, joka on meidän aarreaittamme. Se antaa myös etulyöntiaseman moniin ulkomaisiin ryhmiin verrattuna.

Raaka-ainetta saa rajattomasti

Kaarina Sivosen ryhmä on tutkinut syanobakteereita jo 1990-luvulta alkaen. Työ alkoi selvittämällä erilaisten myrkkyjen rakenteita. Lisäksi ryhmä on selvittänyt syanobakteerien genetiikkaa, koko genomeja ja yhdisteiden biosynteesireittejä, minkä avulla on pystytty parantamaan myös viljelymenetelmiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lääkkeen raaka-ainetta voidaan tuottaa lähes rajattomasti.

– Kun halutaan tutkia yhdisteen rakennetta tai vaikutusmekanismia, aletaan puhua milligrammoista. Siinä joutuu pulaan, jos näytettä saa vain luonnosta. Monen lääkkeen kehitys on pysähtynyt siihen, ettei materiaalia ole enää löytynyt sukeltamalla.

Sivosen mukaan on vaikea ennustaa, mikä yhdisteistä lopulta päätyy valmiiksi lääkkeeksi.

– Monet lääkkeet toppaavat kalkkiviivoilla, kun ne osoittautuvat liian myrkyllisiksi tai aiheuttavat vakavia haittavaikutuksia. Teemme kuitenkin hyödyllistä työtä, vaikka lääkettä ei tulisikaan, vaikka se tietysti meidän suurin haaveemme onkin.

Lähetä

Tulosta