Selittämätön oireilu uuvuttaa

Selittämättömästi oireilevat potilaat kuormittavat yhä enemmän varsinkin perusterveydenhuoltoa.

– Psykosomaattinen oireilu on lisääntymään päin. Melkein joka päivä joudun ottamaan kantaa henkisen hyvinvoinnin romahtamiseen, sanoo Rääkkylän terveyskeskuslääkäri Tapio Hämäläinen.

Hänen mukaansa vaivoista heijastuu myös entistä enemmän sosiaalisen hyvinvoinnin pettäminen.

– Suolistovaivojen tai rintakipujen taustalla voivatkin olla maksamattomat laskut.

Samoilla linjoilla on Oulun kaupungin kuntoutuksen ylilääkäri Timo H. Pehkonen.

Monta nimeä

Selittämättömästi somaattisin oirein oireileva (MUS = medically unexplained symptom) on yläkäsite.

Somatisaatiohäiriö on diagnostinen nimike. Sen mukaan potilas on kärsinyt yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta lukuisista erilaisista ruumiillisista oireista.

Lievemmissä tapauksissa puhutaan myös psykosomaattisista, toiminnallisista, lääketieteellisesti selittämättömistä tai somatoformisista oireista.

Lähde: Duodecimin Terveyskirjasto

– Puhtaasti psykosomaattisesti oireilevien potilaiden määrä ei ole kasvanut, mutta psykososiaalisesti ja monimuotoisesti oireilevat potilaat ovat lisääntyneet selvästi.

Suurin ongelma on se, että psykosomaattisesti oireilevat potilaat jäävät helposti kiertämään lääkäriltä toiselle ja tutkimuksesta toiseen.

– Ongelma korostuu entisestään nyt, kun terveydenhuolto on pirstaloitunut ja pitkiä hoitosuhteita ja kokeneita terveyskeskuslääkäreitä ei enää ole entiseen tapaan, sanoo Oysin psykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Sami Räsänen.

Kolmannes oireilee selittämättömästi

Sami Räsänen ehdottaa, että vaikeasti oireilevia psykosomaattisia potilaita varten perustettaisiin erillisiä psykosomatiikan poliklinikoita, mieluiten yleissairaalapsykiatrian osaston yhteyteen.

Todisteitakin on

Kuvantamistutkimusten avulla on löydetty viitteitä, että vakavasta somatisaatiöhäiriöstä kärsivillä aivojen perusaineenvaihdunta on heikentynyt useilla aivoalueilla, ja heillä on havaittavissa muutoksia aivojen tyvitumakkeissa.

Somatisaatiohäiriöpotilailla on myös joidenkin tutkimusten mukaan veressä vähemmän tryptofaania ja muita aivojen serotoniinintuotantoon vaikuttavia aminohappoja kuin terveillä verrokeilla.

Diagnostiikan suhteen ei näillä havainnoilla Sami Räsäsen mukaan ole merkitystä. Tärkeintä on ihmisen tarinan ja elämäntilanteiden yhdistäminen oireisiin.

– Myöskään hoidossa biologiset ratkaisut eivät läheskään aina ole riittäviä. Jos psyykkinen tuska ilmenee esimerkiksi kipuna, oire pitäisi saada tarpeettomaksi selvittämällä psyykkistä tilaa.

– Psykosomaattisia oireita ja ilmiötä ei tunnisteta kunnolla edes psykiatrian sisällä, saati sitten perusterveydenhuollossa. Siksi psykosomatiikan poliklinikan pitäisi palvella myös terveyskeskuksia, Räsänen sanoo.

Perustamista puoltaa ongelman laajuus: noin kolmannes niin perusterveydenhuollon kuin erikoissairaanhoidonkin potilaista oireilee selittämättömästi.

Räsäsen mukaan poliklinikat mahdollistaisivat erilaisten hoitomenetelmien kehittämisen, esimerkiksi ryhmähoidon, jota käytetään paljon jo kipupotilaiden hoidossa.

– Ryhmähoidosta on jonkin verran kokemusta maailmalla. Esimerkiksi Tanskassa on pohdittu paljon psykosomaattisten potilaiden hoitoa ja diagnostiikkaa.

Rahaa kuluu

Turun yliopiston integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professorin Hasse Karlssonin mukaan psykosomaattisten potilaiden hoitoa ei kehitetä Suomessa systemaattisesti.

– Jos tällaisia poliklinikoita syntyisi, osaamista voitaisiin levittää tehokkaammin myös terveyskeskuksiin. Samalla säästyisi huomattavia summia, koska näiden potilaiden kone- ja laboratoriotutkimuksiin menee todella paljon rahaa.

Pehkosen mielestä potilas olisi helpompi lähettää psykosomatiikan kuin psykiatrian klinikalle.

– Hoito tulisi osata markkinoida niin, että nyt hoidetaan somaattista ja psyykkistä puolta yhdessä. Jos somaatikko tutkii potilaan yhdessä psykiatrin kanssa, tämä voisi helpommin hyväksyä hoitoehdotuksen.

Motivoiva haastattelu kannattaa

Tehokkain keino psykosomaattisesti oireilevien hoidossa on Hasse Karlssonin mielestä lyhyt kognitiivinen psykoterapia, joka keskittyy potilaan ajattelumalleihin ja uskomuksiin. Iso osa saa apua myös stressisysteemiin vaikuttavasta mielialalääkityksestä.

– Lisäksi vähemmän medisiinisistä hoitokeinoista, kuten fysioterapiasta tai liikuntaryhmistä, on monelle apua. Näitä kaikkia voisi soveltaa terveyskeskuksissakin.

Pehkonen suosittelee käyttämään psykosomaattisten potilaiden hoidossa motivoivaa haastattelua.

– Tämä on psykiatriasta tuttu työkalu, joka terveyskeskuslääkärinkin kannattaisi ottaa käyttöön. Puhe voidaan johdattaa niihin vahvuuksiin, joita potilaalla on vielä olemassa.

Kipu voi olla hyvästä

Sami Räsänen muistuttaa, että hyvin usein selittämättömien fyysisten oireiden taustalla on jokin hoitoa vaativa psykiatrinen sairaus, lievästä masennuksesta psykoosiin. Esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöitä ja masennusta esiintyy noin 30–50 prosentilla toiminnallisesti oireilevista potilaista.

– Fyysiset oireet, kuten kipu, voivat toisaalta olla hyväkin asia, koska ne tuovat varsinaisen avun tarpeen esille.

Pehkosen mukaan vastaanoton jälkeen sekä lääkäri että psykosomaattisesti oireileva potilas ovat väsyneitä, koska konsensusta ei löydy.

– Lääkäri painiskelee tunteen kanssa, onko jotain jäänyt huomaamatta. Potilas kyllä huomaa lääkärin epävarmuuden. Meillä ei oikein ole työkaluja heidän hoitamisekseen.

Lähetä

Tulosta

Jaa