Pyörä on keksitty, löytyykö ajajia?

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia julkaisivat 8. helmikuuta asiantuntijoiden konsensuslausuman vanhenemiseen liittyvästä tiedosta ja toimintatavoista. Kymmenestä ydinasiasta kahdeksas kuului ”Moniammatillinen laaja-alainen geriatrinen arviointi tavanomaisen hoitokäytännön osaksi”.

Käsi ylös, ken ymmärsi, mitä lause tarkoittaa.

Lauseen takana on monivuotinen tasokas monisairaisiin ja toiminnanvajeisiin vanhuksiin kohdistunut tutkimustyö eri maissa ja eri palvelurakenteen tasoilla, geriatrian lisäksi esimerkiksi yleislääketieteessä, erikoissairaanhoidossa – muun muassa ortopedia, onkologia, gastroenterologia ja thoraxkirurgia – ja kuntoutuksessa.

Tutkimusten tulokset ovat osoittaneet, että lähes minkä tahansa sairauden tai trauman hoitotulokset iäkkäillä ovat tavanomaiseen hoitoon verrattuna johdonmukaisesti parempia, jos iäkkään muutkin kuin kulloinkin hoidettavana oleva sairaus otetaan huomioon. Aina parempi, jos huomioidaan sairauksien ohella myös toiminnanvajaus sekä henkilön muutkin kuin sairauteen liittyvät tarpeet.

Vielä paranee, jos arvioimassa on usean ammattikunnan edustajia, ja tästäkin petrautuu, jos yhdessä laaditusta suunnitelmasta pidetään kiinni, vaikka hoitopaikka vaihtuu. Kukin taho huolehtii oman osaamisalansa toteutumisesta ja yhdessä hoituu kokonaisuus.

Tällaista toimintatapaa on ruvettu kutsumaan nimellä Comprehensive Geriatric Assessment (CGA).

Eikö olekin merkillistä, että hoitotulos on osoittautunut joka kerta paremmaksi silloin, kun hoidetaan hyvin ja perusteellisesti, kuin silloin, jos huomioidaan ja hoidetaan vain osa kokonaisuudesta? Vielä merkillisempää on, että asia on pitänyt tieteellisesti todistaa joka erikoisalalla erikseen.

Marraskuussa 2011 termille Comprehensive Geriatric Assessment löytyi PubMedissä 1?512 osumaa. Tähän todisteluun on kulunut nyt kaksikymmentä vuotta.

Nyt CGA:n kanssa samansisältöinen ajattelutapa on ilmaantunut sosiaaligerontologiaan, valtakunnallisiin kehittämishankkeisiin (Kaste) ja toivottavasti myös lakitekstiin nimikkeellä palvelutarpeen arviointi.

Voisikohan vihdoin rauhallisin mielin todeta, että ”pyörä” on jo keksitty? Kaikkien ammattikuntien edustajat voivat huoletta polkea sillä riippumatta siitä, nimitetäänkö keksintöä pyöräksi vai pylpyräksi. Lisää tutkimusnäyttöä ei tarvita.

Hoidat sitten silmiä, sisuskaluja, luita tai sosiaalietuuksia – hyppää nyt vain satulaan ja aja!

Kirjoittaja on geriatrian dosentti ja ikäihmisten palvelut -yksikön päällikkö, THL.

Lähetä

Tulosta