Lääkkeetön kuntoutus auttaa muistisairaita

Niin liikunnallinen kuin muistitoimintoja aktivoiva toiminta hyödyttävät muistisairaita, osoittavat uudet tutkimustulokset.

Käytännössä uusien hoitomuotojen yleistyminen on hidasta.

– Kun tutkimustuloksia tulee julki, kestää 5–10 vuotta, ennen kuin ne otetaan osaksi palvelujärjestelmää. Mutta kyllä ne tulevat, uskoo professori, geriatrian erikoislääkäri Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta.

Pitkälä on mukana nelivuotisessa Vanhustyön keskusliiton, Kelan sekä Oulun ja Helsingin yliopistojen tutkimushankkeessa, jossa on tutkittu liikunnallisen kuntoutuksen vaikutuksia muistisairaiden vanhusten toimintakykyyn ja kognitioon.

Hankkeessa vanhuksen kotona tehdyn, fysioterapeutin ohjaaman harjoittelun avulla toimintakyvyn heikkenemistä saatiin hidastettua merkittävästi, ja muistisairaudesta kärsivän vanhuksen kognitiokin parani hieman.

Tulokset ovat merkittäviä, sillä kotona kotona tapahtuvan kuntoutuksen vaikutuksia ei ole ennen tutkittu.

Siirtovaikutusten jäljillä

Jos pluslaskuista ja ääneen lukemisesta kerran on todellista hyötyä eriasteisista muistisairauksista kärsiville vanhuksille, miksi ne eivät ole laajemmin käytössä?

Yksi vastaus saattaa olla siinä, ettei harjoitusten hyödyllisyyttä ole täysin tunnettu.

Ryuta Kawashima on tutkinut aivojen eri alueiden välistä siirtovaikutusta. Toistaiseksi siirtovaikutuksia on havaittu vain nuorilla terveillä muistiharjoituksia tehneillä opiskelijoilla.

– Ajatus siitä, että prefrontaalialueen stimulaatio siirtyy esimerkiksi emotionaaliselle alueelle, sen hallintaan tai sosiaaliseen toimintaan Alzheimer-potilailla, on uutta, mikäli se pitää paikkansa, Kaisu Pitkälä sanoo.

Kawashima huomasi, että laskutoimitukset ja ääneen lukeminen aktivoivat monipuolisesti eriasteisesta Alzheimerin taudista tai vaskulaarisesta kognitiivisesta heikentymästä kärsivien vanhusten prefrontaalialueen toimintoja.

Aivojen vanha kapasiteetti käyttöön

Myös muistia stimuloivien tehtävien vaikutuksista dementoituneille on hyviä tuloksia. Niitä esitteli professori Ryuta Kawashima Japanin Tohokun yliopistosta muistisairauksien lääkkeettömän hoidon seminaarissa viime perjantaina.

Kawashiman tutkimusryhmä oli yksinkertaisten työmuistia stimuloivien harjoitteiden avulla saanut lisättyä vanhusten omatoimisuutta niin, että vuodepotilaita kuntoutettiin pyörätuolikuntoon ja hoitolaitoksessa pitkään asuneita vanhuksia voitiin kotiuttaa.

Tutkimukseen osallistuneet tekivät puolen vuoden ajan laskutoimituksia ja lukivat lyhyitä tarinoita ääneen. Harjoituksia ohjanneen tukihenkilön oli annettava vanhukselle välitöntä positiivista palautetta, jotta motivaatio säilyi harjoitusten vaikeutuessa.

Pelkällä sosiaalisella kanssakäymisellä ei saatu tuotettua vastaavanlaista stimulaatiota. Tärkeä havainto oli, että jo menetetyksi luultuja resursseja voitiin saada harjoituksen avulla takaisin käyttöön.

Dosentti, ylilääkäri Antti Malmivaara THL:stä kokoaa paraikaa ryhmää pohtimaan, miten Kawashiman menelmää voitaisiin tutkia ja hyödyntää Suomessa.

Kustannustehokkuus arvioidaan

Pitkäaikaishoitopäätöksistä 90 prosenttia tehdään muistisairauden perusteella, joten muistin aktivoiminen on tärkeä tekijä kotona asumisen tukemisessa.

Ongelma on, että kotikuntoutusmenetelmien käyttöönotto systemaattisesti olisi kallista. Myös pätevistä fysioterapeuteista tulisi pulaa. Monella kunnalla on vaikeuksia jo riittävän kotihoidon järjestämisessä.

Kaisu Pitkälän mukaan kuntoutustutkimushankkeen seuraavassa vaiheessa arvioidaankin kuntoutuksen kustannustehokkuus.

– Olemme laskeneet, että jos laitoshoito lykkääntyy kuntoutuksen seurauksena kaksikin kuukautta, se kompensoi kuntoutuksen kustannukset. Menetelmä edellyttää sitä, että koulutetaan henkilökuntaa. Se on hieman kalliimpaa kuin antaa vain tablettia suuhun, Pitkälä sanoo.

Hänen mielestään kuntoutusta tulisi käyttää lääkehoidon rinnalla, sillä menetelmät tukevat toisiaan.

Hoitokulttuurin on muututtava

Vanhustyön keskusliiton kuntoutustutkimushankkeessa mukana ollut geriatri Minna Raivio näkee selkeän muutostarpeen vanhustenhoidossa.

– Kaikki muutos lähtee asenteesta. Parannusta on jo tapahtunut, Raivio sanoo.

Hän on myös muistisairauksien Käypä hoito -työryhmän jäsen.

Raivio muistuttaa, ettei vanhusten elämänlaatu parane millään tabletilla, vaan kaikki keinot on otettava käyttöön.

– Ei Alzheimer-potilas ole menetetty tapaus, eikä elämä lopu diagnoosiin. Monet tutkimuksessa mukana olleet omaishoitajat sanoivat, että kun on kerran sodastakin selvitty, niin kyllä tästäkin selvitään.

Lähetä

Tulosta

Jaa