Erpo Pakkala, 20.4.2006, 9:28

Lääkäriliitto: hedelmöityslaki nyt

Lääkäriliitto puoltaa voimakkaasti hedelmöityslakia ja korostaa syntyvän lapsen oikeutta tietää geneettinen perimänsä.

Lääkäriliitto kritisoi hallituksen lakiesitystä hedelmöityshoidoista, koska se jättää hoidon soveltuvuuden ja tulevan lapsen tasapainoisen kehityksen arvion yksittäisen lääkärin harkinnan varaan. Liiton mielestä vastuu neuvonnasta ja tuesta tulee kuulua kaikille hedelmöityshoitoja antaville tahoille. Näin hoitava lääkäri voi saada lisäapua, kun hän määrittää potilaan soveltuvuutta hoitoon.

Lakiesityksessä ei esitetä hedelmöityshoidon edellytykseksi ehdotonta ikärajaa naiselle tai miehelle. Jos hedelmättömyys johtuu ikääntyneen naisen munasarjojen toiminnan heikkenemisestä, ei kyse ole sairauden hoidosta. Tällöin hedelmöityshoidosta tulisi Lääkäriliiton mielestä pidättäytyä.

Tahaton lapsettomuus yleistynyt

Hedelmöityshoitojen avulla syntyy Suomessa vuosittain noin 1 500 lasta. Hedelmöityshoitoja on annettu myös tilanteissa, joissa pyritään välttämään sukusolujen kautta periytyvää vakavaa sairautta. Tahaton lapsettomuus on yleistynyt osittain siksi, että synnyttäjien ikä on noussut. Tämä koskee Suomessa arviolta 15 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista pareista.

Lääkäriliiton mielestä tahattomasta lapsettomuudesta kärsiville voidaan antaa tarvittava hoito ja hoidon pitää kuulua sekä hoitotakuun että korvattavien hoitojen piiriin. Yksittäisellä lääkärillä on oltava oikeus kieltäytyä vakaumukseensa vedoten antamasta laissa mahdollisesti sallittua hoitoa naisille, joilla ei ole sairauden aiheuttamaa estettä tulla luonnollisin keinoin raskaaksi.

Urakeskeinen äiti ei sovelias

Lakiehdotuksessa lääkärit velvoitetaan arvioimaan pariskunnan sopivuutta lapsen vanhemmiksi. VTM Maili Malin tutki tuoreessa väitöskirjassaan sitä, miten lääkärit puhuvat ja kirjoittavat hedelmällisyydestä, sen hoidoista, hoidettavista naispotilaista ja lapsista.

Tutkimuksen mukaan lääkärien puhe sopivasta vanhemmuudesta koski pääosin vain naista.

Vaikeissa potilasvalintatilanteissa korostuu syntyvän lapsen etu, sillä lapsen hyvän elämän ja hedelmöityshoidon saannin tärkeimmät edellytykset ovat samat: äitiehdokkaan terveys ja elinvoimaisuus. Hedelmöityshoitojen antamista ei lapsen etua ajatellen pidetty sopivina, jos naisella tai hänen puolisollaan on mielenterveys-, päihde- tai muita psykososiaalisia ongelmia. Myös urakeskeisen tai yksinäisen naisen kykyä äitiyteen epäiltiin.

Hedelmöityshoitojen yleistymisen myötä lapsen ja vanhemman geneettinen suhde on korostunut. Ensisijaisesti halutaan geneettisesti oma lapsi, toissijaisesti geneettisesti suomalainen lapsi. Viimeisin vaihtoehto on ulkomaalaista syntyperää oleva adoptiolapsi. Suomalainen alku- ja syntyperä näyttää tutkijan mukaan edustavan lapsen terveyttä, tuttuutta, hyväksyttävyyttä, riskittömämpää elämää ja näin perhe-elämän parempaa hallittavuutta.

Malinin väitöstutkimus tarkastetaan Helsingin yliopistossa 22.4.2006.