Erpo Pakkala, 18.8.2005, 9:08

Kirkko jyrähti keinohedelmöityksestä

Luterilaisen kirkon kirkkohallituksen kannanoton mukaan keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuolisoiden sukusoluja. Muussa tapauksessa keinohedelmöityksestä tulisi luopua.

Lausunnon mukaan lapsella on oikeus vanhempiin, isään ja äitiin, eikä ole toivottavaa, että lain turvin saatettaisiin maailmaan lapsia, joilla ei ole isää. Näin ollen hedelmöityshoitoja ei kirkkohallituksen mielestä pidä sallia yksin eläville naisille tai naispareille.

Mikäli hoitojen piiriin tulevaa joukkoa halutaan laajentaa, se tulee rajoittaa eri sukupuolta oleviin pareihin, joissa molemmat osapuolet myös juridisesti sitoutuvat hoitojen avulla syntyvän lapsen vanhemmiksi.

Lainsäädännöllä tulee kirkkohallituksen mukaan etsiä hedelmöityshoitojen avulla syntyvien lasten parasta, ja heidän tarpeensa on asetettava vanhempien tarpeiden edelle. Lainsäädännön tulee turvata myös hedelmöityshoitojen avulla syntyneen lapsen oikeudellinen asema. Hedelmöittymistapa ei saa vaikuttaa hänen asemaansa perheen tai yhteiskunnan jäsenenä.

Luovutettujen sukusolujen käyttö jakaa mielipiteitä

Luovutettujen sukusolujen käytöstä on kirkossa eri mielipiteitä. Vuonna 1997 antamassaan lausunnossa kirkkohallitus korosti sosiaalisen vanhemmuuden merkitystä perheelle ja piti luovutettujen sukusolujen käyttämisen keskeisenä edellytyksenä sitä, että molemmat puolisot hyväksyvät sen. Tätä edellytystä pidetään edelleen tärkeänä.

Nykyinen kirkkohallitus liittyy kuitenkin niiden kirkkojen kantaan, joiden mielestä keinohedelmöityksessä tulisi käyttää vain aviopuolisoiden sukusoluja, ja ellei se ole mahdollista, keinohedelmöityksestä olisi luovuttava. Lausunnossa otetaan kuitenkin kantaa myös siihen, mitkä kirkon kannalta ovat hedelmöityshoitojen vähimmäisedellytykset, jos luovutettujen sukusolujen käyttö sallitaan.

Sijaissynnyttäjän käyttöön kirkkohallitus suhtautuu edelleen kielteisesti.

Kirkkohallituksen mielestä täysi-ikäisellä on halutessaan oikeus saada tietää biologinen alkuperänsä ja vanhempansa. Tiedolla on merkitystä myös avioliiton esteiden tutkinnan yhteydessä, vaikkakin käytännössä ongelma on teoreettinen.