Erityistuen tarve kouluissa kasvaa

Tämän kuun puolivälissä 24?000 espoolaislasta aloittaa uuden lukuvuoden. Tästä kaupungin peruskoululaisten joukosta yli 2?000 saa erityisopetusta.

Koko maassa erityisopetusta annetaan lähes 50?000 lapselle eli 8,5 prosentille koululaisista. Määrä on kasvanut tasaisesti koko 2000-luvun.

Mitä lapsille on tapahtunut? Miksi näin moni ei pärjää peruskoulussa?

Selityksiä on useita. Osa liittyy tarkempaan psykiatriseen diagnostiikkaan ja ongelmien havaitsemiseen, osa koulun hallintoon.

Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professorin Riittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan tutkimukset eivät anna todisteita sille, että lasten ja nuorten psykiatriset häiriöt olisivat lisääntyneet.

– Lasten ja nuorten tarpeet tiedostetaan nykyisin aiempaa paremmin. Perheet ja ammattilaiset ymmärtävät, että koulun tukitoimilla on merkittävä rooli siinä, kuinka lapsi pärjää. Kouluille esitetään enemmän vaatimuksia ja kouluilla on myös paremmat mahdollisuudet tukea lapsia ja nuoria, Kaltiala-Heino sanoo.

Samaa mieltä on Kuopion yliopiston lastenpsykiatrian professori Kirsti Kumpulainen.

– Lapset ohjautuvat nykyisin paremmin tutkimuksiin. Aiemmin ajateltiin, että onpa pahatapainen lapsi. Nykyisin aletaan selvittää, mitkä asiat vaikuttavat käytöksen taustalla. Edelleen varmasti osa apua tarvitsevista lapsista jää ohjautumatta hoitoon.

Oppimisvaikeudet kuormittavat

Pienen osan erityisopetuksen määrän kasvusta selittää avohoidon lisääntynyt käyttö nuorisopsykiatriassa. Kun nuoret eivät ole pitkissä hoidoissa laitoksessa, heidän opetuksensa järjestetään tavallisissa kouluissa. Tosin sairaalahoitoa ei ole vähennetty yhtä nopeasti kuin aikuisilla.

Myös psykiatrian ulkopuolelta on tullut uusia diagnooseja. Esimerkiksi dysfasia eli kielen kehityksen häiriö oli tuntematon vielä vuoteen 1998 asti. Sen jälkeen joitakin tuhansia lapsia on tullut dysfasiadiagnoosilla erityisopetuksen piiriin.

Oppimisvaikeuksien merkitys lapsen psyykelle tiedostetaan nykyisin paremmin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten.

– Vaikeudet koulussa tuovat epäonnistumisen tunteita ja rakentavat heikkoa itsetuntoa. Ne itsessään voivat aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Tutkimuksissa onkin yritetty selvittää, millainen merkitys vaikeuksilla oppia on erilaisten psykiatristen oireiden synnyssä, Kaltiala-Heino sanoo.

Integrointi tavoitteena

Nykykoulussa pyritään siihen, että suurin osa erityisopetuksen piirissä olevista lapsista opiskelee tavallisessa koululuokassa.

Kaltiala-Heino pitää sitä hyvänä, koska koululainen pääsee muiden oppilaiden joukkoon. Tosin silloin pitäisi taata, että erityistukea on tarjolla tarpeeksi.

– Osa erityisoppilaista on liian heiveröisiä, jos inkluusio tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi noin vain pärjätä muiden joukossa.

Espoolaisen Soukan alakoulun 470 oppilaasta 60 on erityisluokalla ja 20 integroidussa erityisopetuksessa.

Koulun rehtori Reijo Qvintus pitää pienryhmäopetusta toimivana.

– Isossa ryhmässä opettajan on vaikea tukea erityisoppilasta. Joissakin oppiaineissa integrointi toimii hyvin.

Yhteistyön merkitys kasvaa

Taysin nuorisopsykiatrian yksikkö on koko 2000-luvun ajan pyrkinyt lisäämään yhteistyötä koulujen kanssa. Se on tärkeää, koska lasten ongelmat ovat monimutkaisia.

– Tiiviimpi yhteistyö on tietysti osaltaan voinut tuoda erityistuen tarpeita paremmin esiin ja lisätä erityisoppilaiden määrää, Kaltiala-Heino pohtii.

Kirsti Kumpulaisen mukaan kouluikäisten ongelmat ovat monimutkaistuneet ja siksi yhteistyöverkostojen merkitys korostuu.

– Lasten ongelmien taustalla näkyy perheiden psykososiaalinen problematiikka.

Kumpulainen kertoo 30 vuoden urallaan havainneensa sen, että kun aiemmin lapsiperheissä päihdeongelma oli vain toisella vanhemmalla, nykyisin yhä useammin molemmat vanhemmat käyttävät päihteitä.

Kouluikäisten huostaanottojen määrän huomattava kasvu onkin Kaltiala-Heinon ja Kumpulaisen mielestä erittäin huolestuttavaa.

Perustaso kuntoon

Kaltiala-Heino pitää tärkeänä lapsiperheiden palveluiden perustason, kuten neuvolan, sosiaalitoimen ja koulun, merkitystä kouluikäisistä huolehtimisessa.

– Siellä pitäisi huomata ongelmat ja antaa tukea ajoissa eikä vasta sitten, kun erikoissairaanhoito jyrähtää. Valitettavasti välillä asioihin tartutaan aivan liian myöhään.

Kaltiala-Heino muistuttaa, että jos esimerkiksi ADHD huomataan vasta yläkoulussa, kun nuori käyttäytyy levottomasti, ollaan myöhässä. ADHD kun alkaa jo lapsuusiässä.

Myös Kirsti Kumpulaisen mielestä lapsen tilanteeseen tulisi puuttua jo siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vasta alkamassa.

– Valitettavasti moni kunta ainakin täällä Itä-Suomessa on kehittänyt perustason palveluita huonosti.

Itävallassa prosenttiraja

Suomessa erityisopetusta tarjotaan oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan. Sen sijaan esimerkiksi Itävallassa on päätetty, että erityisopetusta annetaan 2,7 prosentille oppilaista, ei useammille.

Kaltiala-Heinon mielestä Suomen periaate on hyvä, mutta jos oppilaiden määrä aina vain kasvaa, sen pitäisi herättää kysymyksiä.

– Silloin pitää pohtia, onko tavallinen oppimäärä liian vaativa.

Lähetä

Tulosta

Jaa