Selluloosaa haavojenhoitoon?

Erilaisia biomateriaaleja on kehitetty esimerkiksi vamman tai kasvaimen poiston aiheuttaman luupuutoksen hoitamiseksi. Luunkorvikkeina on kokeiltu sekä selluloosaa että bioaktiivista lasia.

Selluloosa on elimistössä hyvin siedetty ja helposti työstettävä materiaali, mutta ei itsessään edistä riittävästi luunmuodostusta. Biolasi on tehokkaampi stimuloimaan luun kasvua, mutta hauraana materiaalina vaikeampaa käsitellä.

Turun yliopistossa väittelevä Miretta Tommila tutki hydroksiapatiittipinnoitetun selluloosan toimivuutta luupuutosten hoidossa. Selluloosa päällystettiin biolasista saatavalla mineraalikerroksella, joka jäljittelee luun pintarakennetta. Tarkoitus oli yhdistää molempien materiaalien hyvät ominaisuudet tehokkaaksi luunkorvikemateriaaliksi.

Vastoin odotuksia hydroksiapatiittipinnoitettu selluloosa ennemminkin esti luun uudismuodostusta.

Sen sijaan ihonalaiskudoksessa materiaali edisti voimakkaasti uuden verekkään jyväiskudoksen muodostumista. Hydroksiapatiittipinnoitettu selluloosasieni lisäsi myös monen haavan paranemiselle tärkeän kasvutekijän tuotantoa.

Pinnoite houkutteli paikalle runsaasti kantasoluja, mikä todennäköisesti johtuu ainakin osin hydroksiapatiittipinnasta vapautuvan kalsiumin kyvystä sitoa sellaisia verta muodostavia kantasoluja, jotka käyttävät kiinnittymisessään kalsiumia aistivia reseptoreita.

Kantasoluilla on merkittävä rooli haavan paranemisprosessissa.

Uudismuodostuvan jyväiskudoksen kantasolut myös toimivat aktiivisesti, sillä Tommilan väitöstyössä todettiin ensimmäistä kertaa haavassa tapahtuvaa paikallista hemoglobiinin tuotantoa.

Hydroksiapatiittipinnoitettu selluloosa näyttää tehostavan merkittävästi haavan paranemiskudoksen muodostumista. Vaikutus perustuu elimistön omien paranemismekanismien aktivoimiseen ja solujen ohjaukseen. Tulosten perusteella pinnoitettu selluloosa vaikuttaa lupaavalta materiaalilta ongelmahaavojen, kuten laajojen palovammojen tai kroonisten säärihaavojen, hoitoon.

Lähde: Tekniikka & Talous