Lääkärit ohittavat vanhuksen depression

Lääkärit tunnistavat vanhusten masennuksen huonosti. Vaikka vanhusten depressiosta ja hoidon puutteista on puhuttu paljon, tilanne ei ole korjaantunut.

Arvioiden mukaan yli puolet iäkkäiden masennuksesta jää yhä tunnistamatta. Viime vuoden depression Käypä hoito -suosituksessa ja kansallisessa Mieli ja päihteet -mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa vanhusten masennus mainitaan vain lyhyesti.

Syyt vanhusten masennuksen huonoon hoitoon ovat terveydenhuollon rakenteissa ja henkilökunnan asenteissa.

Vartin tai kahdenkymmenen minuutin vastaanottoaika menee helposti fyysisten oireiden setvimiseen.

– Vanhukselle puoli tuntia on minimiaika. Jos on moninaisia ongelmia, aikaa tarvitaan enemmänkin, sanoo geriatriaan erikoistuva lääkäri Timo Räsänen Kouvolan muistipoliklinikalta.

Somaattisia sairauksia on monesti masennusta helpompi hoitaa ja lääkärit puuttuvat niihin hanakammin kuin mielenterveysongelmiin.

– Iäkkäät tuovat esiin kipua, rintatuntemusta, univaikeuksia. Masennusasioita ei tule otettua puheeksi, kun on niin paljon muutakin, sanoo Keravan terveyskeskuksessa työskentelevä apulaisylilääkäri Pirkko Miettinen.

Nykyvanhuksille mielenterveysasioista puhuminen on hankalaa, eikä eri sukupolveen kuuluvan lääkärin ole helppoa avata keskustelua.

Vanhusten masennuksen tunnistamista pitäisi kuitenkin parantaa, koska noin 12–13 prosentin vanhuksista arvioidaan sairastavan masennusta. Depressioriskissä olevia vanhuksia asioi siis vastaanotolla viikoittain.

Miettinen uskoo, että lääkäri-hoitajatyöparitoiminta voisi helpottaa masennusriskissä olevan potilaan tilannetta. Jos hoitaja kartoittaisi masennusriskin etukäteen ja lääkäri saisi tiedot ennen vastaanottoa, aika riittäisi paremmin.

– Mutta itsekin pitäisi aktivoitua ja kysellä mielialaa, Miettinen myöntää.

APU JÄÄ SAAMATTA

Masentuneen vanhuksen voi olla hankala löytää itselleen sopivaa apua.

Vanhus. Kipuileva, monisairas ja yksinäinen ihminen ei halua tai osaa tunnistaa mielialansa laskua.

Terveyskeskuslääkäri. Vartin vastaanotolla somaattiset sairaudet vievät ajan. Masennusriskin tutkiminen vastahankaiselta vanhukselta on työlästä.

Depressiohoitaja. Muutama käynti ei useinkaan riitä vanhukselle.

Psykoterapeutti. Kela kustantaa vain työikäisten terapiat. Lääkitys on usein vähävaraisen vanhuksen depression ensisijainen ja ainoa hoito.

Erikoissairaanhoito. Osastohoitoon esimerkiksi psykogeriatrian osastolle päätyvät vain erittäin vaikeasti sairaat.

Järjestöt. Hoidoksi tarjolla esimerkiksi jumppaa tai kerhoja.

Testi vie vain minuutteja

Kouvolassa muistipoliklinikalla työskentelevä geriatrian erikoislääkäri Sari Mäkelä arvelee, että noin joka viidennellä muistipoliklinikalle tulijalla on riski depressioon. Useilla on sekä muistisairaus että masennus.

– Voihan depressiokin aiheuttaa muistiongelmaa. Erotusdiagnostiikan tekeminen ei ole kauhean helppoa, Mäkelä sanoo.

Seulontakeinona hän käyttää geriatrisen depression tunnistamiseen tarkoitettua GDS-testiä. Sitä hän suosittelee myös terveyskeskuksiin: lyhyemmän GDS 15 -version tekemiseen menee vain muutama minuutti.

Kouvolassakin seulonta on pääasiassa terveyskeskuksen kontolla: muistipoliklinikalle on niin pitkä jono, että ensikäyntiä pitää odottaa vuosi.

Lääke voi olla ainoa hoito

Tavallisimmin masentuneelle vanhukselle tarjotaan lääkitystä. Kela-korvausta depressiolääkkeistä sai viime vuonna 11,5 prosenttia yli 65-vuotiaista. Se on enemmän kuin alle 64-vuotiaiden depressiolääkitykset, vaikka masennus on yleisempää työikäisillä kuin eläkeikäisillä.

Vanhuksia hoitavat lääkärit eivät silti pidä määrää suurena, vaan arvioivat ennemminkin vanhusten masennuksen olevan alilääkitty.

Mäkelä kertoo aloittavansa depressiolääkityksen melko herkästi, jos vanhuksella on keskivaikean masennuksen oireita. Hänen mielestään lääkityksen aloittamista ei pitäisi suotta pelätä, vaikka vanhusten liikalääkityksestä keskustellaan paljon.

Lääkityksen lisäksi vanhuksille ei olekaan tarjota paljon muuta. Potilaat jäävät terveyskeskuslääkärin seurantaan, ja vastaanotolla asiointia voidaan ehkä tihentää. Hoitokontakti ei kuitenkaan aina ole pysyvä, vaan lääkäri voi vaihtua useinkin.

Vanhusväestön määrän kasvaessa masentuneiden vanhusten tuuliajo tulee kuitenkin yhä kalliimmaksi.

– He eivät tee ruokaa, nukkuvat huonosti, ja kunto romahtaa helposti. Mieliala on tärkeä esimerkiksi kotihoidossa pärjäämiselle, Mäkelä sanoo.

Lähetä

Tulosta

Jaa