Muista jakaa hyvät käytännöt

Uudet lääkehoidot, yksittäiset toimenpiteet ja hoitoteknologiat leviävät hetkessä läpi Suomen yksiköstä toiseen. Sen sijaan esimerkiksi pitkäaikaissairaiden hoitoon kehitetyt toimivat hoitomallit jäävät usein vain pienen piirin käyttöön.

– Yksittäisten ”temppujen” omaksuminen ei edellytä järjestelmän muutosta, jolloin ne voidaan ottaa helposti osaksi järjestelmää. Isompien kokonaisprosesseihin ja niiden uudistamiseen liittyvien asioiden kanssa ollaan paljon kömpelömpiä, sanoo sosiaali- ja terveysministeriön palveluinnovaatiohankkeen ohjelmapäällikkö Juha Teperi.

Esimerkiksi diabeetikkojen hoidossa on otettu merkittäviä askelia, mutta kokonaisuutta ei edelleenkään ole monessakaan paikassa mietitty niin, että potilas olisi ytimessä ja häntä tuettaisiin uudelleen järjestetyllä työnjaolla.

Innokylä kokoaa hankkeet

Tähän asti yksittäisillä hankkeilla ei ole ollut mahdollisuuksia levittää hyviä käytäntöjä koko maahan. Tähän tuo apua syksyllä toimintaansa aloitteleva Kuntaliiton koordinoima Innokylä-hanke, jonne kuka tahansa voi tuoda omat ideansa jaettavaksi tai kehitettäväksi.

»Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä uuden keksimiseen moneen kertaan.»

– Syksyllä aukeaa verkkopalvelun etusivu. Osa hankepankin palveluista on käytössä jo vuodenvaihteessa, jos kaikki menee hyvin. Toivomme, että Innokylä koettaisiin yhteiseksi jutuksi, josta asiakas- ja potilastyötä tekevät saisivat jatkuvasti päivittyvää tietoa, sanoo Innokylän kyläpäällikkö Hanna Maidell.

Innokylään on jo ennen palvelun aukeamista tarjottu runsaasti hankkeiden tuloksia hyödynnettäviksi.

Kolmiomalli leviää tehokkaasti

Joskus hyvät käytännöt onnistuvat leviämään pelkän viidakkorummun avulla. Näin kävi Vantaalla masennuksen hoitoon kehitetylle kolmiomallille, joka on otettu käyttöön paitsi kaikilla Vantaan terveysasemilla myös esimerkiksi Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa.

Mallin keskiössä on lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivä potilas, jota hoitavat toisiaan tukien terveyskeskuslääkäri, depressiohoitaja ja konsultoiva psykiatri.

Terveyskeskuslääkäri Outi Puukon mukaan malli tuo sekä lääkärille että potilaalle monia etuja.

– Yksi tärkeimmistä asioista on, että lääkäri voi tarjota potilaalle adekvaattia hoitoa lääkehoidon lisäksi. Aiemmin hoitoketju on kaatunut siihen, että seuranta on jäänyt liian vähäiseksi eikä osaamistakaan ole ollut samalla tavalla kuin nyt, kun depressiohoitaja seuraa tilannetta. Lääkärin ei tarvitse huolestua, että potilas on jäänyt heitteille.

Kolmiomallin myötä osa lääkärin vastaanottokäynneistä siirtyy depressiohoitajalle, jolloin lääkäriltä vapautuu aikaa muille potilaille.

– Myös potilaiden siirtyminen erikoissairaanhoitoon on helpottunut depressiohoitajan suoran psykiatrikonsultaation avulla. Mallin myötä myös omaa kokemusta ja osaamista voi jakaa helpommin.

Teperin mukaan ”temppujen” omaksumisen kanssa samaan aikaan pitäisi pystyä puuttumaan myös organisaatiorakenteisiin ja työnjakoihin.

– Puhutaan koko järjestelmän uusiutumiskyvystä. Esimerkiksi Käypä hoito -suositukset ovat levinneet menestyksekkäästi, mutta nekin liikkuvat mikrotasolla. Meillä ei ole vielä vastaavaa näyttöön perustuvaa palvelua, joka kertoisi, mitä yksittäisiä hoitomenetelmiä kannattaa käyttää tai olla käyttämättä tai millä lailla jokin hoitoprosessi tai palvelut kannattaisi järjestää. Tähänkin odotamme apua Innokylä-hankkeesta.

Arkuus estää jakamisen

Nykyisellään kunnissa tehdään paljon päällekkäistä kehitystyötä. EU-hankkeet ovat tuoneet Suomeen hankkeiden välisen kilpailun, jossa kilpailijoille ei mielellään kerrota omista tuloksista.

– Välillä kuulee hurjia tarinoita siitä, että joku hanke on saamassa rahoitusta ja loppusuoralla kuullaan, että parhaillaan on meneillään kaksi samanlaista hanketta. Tällainen kilpailu on nyt onneksi vähentynyt, koska resurssit eivät yksinkertaisesti riitä uuden keksimiseen moneen kertaan. On järkevämpää mennä hankkeissa yhdessä eteenpäin kuin vain keskittyä kunnan profiilin nostamiseen.

Aina hankkeista ei ole myöskään uskallettu kertoa naapurikuntaan tai -yksikköön.

– Monilla on tiettyä pelkoa ja arkuutta jakaa omia tuotoksia. Katsottaisiin mielellään muiden tuloksia mutta ei näytettäisi omia, Maidell sanoo.

Motivaatiota voi lisätä myös se, että hanketiedot kirjautuisivat esimerkiksi RAY-avustusta hakiessa Innokylän tietokantaan, jolloin niitä ei tarvitsisi kirjata moneen kertaan