Keikkalääkärit käyttävät usein laittomasti julkista valtaa

Vuokralääkärit tekevät Valviran selvityksen mukaan useissa kunnissa julkista valtaa sisältäviä päätöksiä, vaikka heillä ei ole lakiin perustuvaa oikeutta tehdä niitä.

Tulokset käyvät ilmi Valviran terveyskeskuksille ja sairaanhoitopiireille toukokuussa 2010 tekemästä kyselystä.

Vuokralääkärit antavat 80 prosentissa julkisen terveydenhuollon organisaatioista toisinaan virka-apua poliisille tai vankeinhoitoviranomaisille. 60 prosentissa yksiköistä he laativat mielenterveyslain mukaisia tarkkailulähetteitä, 40 prosentissa yksiköistä tekevät päätöksiä tarkkailuun ottamisesta ja viidesosassa määräävät potilaita tahdosta riippumattomaan hoitoon. Sen sijaan tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisesta päättää lähes kaikissa terveydenhuollon toimintayksiköissä (97 %) vain virkasuhteessa oleva lääkäri.

Tarkkailulähetteen saa kirjoittaa muukin kuin virkalääkäri, mutta pelkästään virkalääkäri saa pyytää virka-apua potilaan saattamiseksi hoitoon, jos tämä ei suostu lähtemään vapaaehtoisesti.

Somaattisessa hoidossa, esimerkiksi vanhustenhoidossa ja päivystystoiminnassa lähes joka toisessa terveydenhuollon toimintayksikössä muut kuin virkalääkärit voivat päättää rauhattoman, sekavan tai väkivaltaisen potilaan sitomisesta tai muusta merkittävästä rajoittamisesta.

Myös tartuntatautilain mukaisia julkisen vallan päätöksiä voi noin 20 prosentissa kunnista tehdä keikkalääkäri.

Tarkimmin kunnat valvovat rahakirstujaan; maksusitoumuksia tekevät pelkästään virkalääkärit.

Valvira teki kyselyn sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Kyselyn tietoja ei käytetä valvontaan. Kysely tehtiin, jotta saataisiin kattavia tietoja nykytilanteesta. STM voi arvioida kyselyn perusteella lainsäädännön muutosten tarpeellisuutta ja kohdentamista.

Taustalla Paunion tutkimukset

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisena toiminut Riitta-Leena Paunio antoi 5. maaliskuuta päätöksen julkisen vallan käytöstä terveydenhuollossa. Hän tarkasteli asiaa keikkalääkärien oikeudellisen aseman ja palvelujen ulkoistamisen näkökulmasta.

Paunio totesi, että useisiin mielenterveyslaissa säädettyihin lääkärin tehtäviin sisältyy julkisen vallan käyttöä, moniin myös merkittävää julkisen vallan käyttöä. Esimerkkeinä hän mainitsi muun muassa tarkkailulähetteen laatimisen, virka-avun pyytämisen poliisilta, tarkkailuun ottamisen, tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen ja tahdosta riippumattoman hoidon aikaiset itsemääräämisoikeutta rajoittavat päätökset.

Myös tartuntatautilaissa säädetään lääkärin tehtävistä, jotka sisältävät merkittävääkin julkisen vallan käyttöä. Paunion mukaan myös somaattista hoitoa antavissa terveydenhuollon laitoksissa käytetään julkista valtaa, kun on kysymys rajoitustoimista, joilla puututaan potilaan itsemääräämisoikeuteen. Samoin on kysymys julkisen vallan käytöstä annettaessa virka-apua poliisille (esimerkiksi oikeuslääkeopillisten tutkimusten ottamisessa) tai vankeinhoitoviranomaiselle. Maksusitoumuspäätöksiä tehtäessä ja esimerkiksi asiakirjatietojen antamista evättäessä käytetään niin ikään julkista valtaa.

Lähetä

Tulosta

Jaa