Rokotusrekisteri viipyy

Sähköisen rokotusrekisterin rakennus on edelleen kesken eikä toimivan sähköisen tietokannan saamisesta ole tietoa.

Rekisterin puuttuminen konkretisoitui viime syksynä pandemiassa, kun annettuja rokotuksia merkittiin muistiin tukkimiehen kirjanpidolla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos perusti tutkimuspohjaisen pandemiarekisterin, johon se yhdisti rokotuspisteistä haalimiaan tietoja.

Tuloksena oli paljon sekavaa työtä sekä rokotuspisteissä että THL:ssä. STM:n lääkintöneuvos Merja Saarisen mukaan runsasta lisätyötä protestoitiin kirjauspisteissä äänekkäästi.

Täydellinen jäljitettävyys

Rokotustiedot sisältävän tietokannan puuttuminen vaikeuttaa muun muassa THL:n työtä.

Esimerkiksi sikainfluenssarokotteen käyttöluvan saaminen edellyttää täydellistä jäljitettävyyttä. Jäljittäminen on THL:n tehtävä.

– Kyllä se nytkin toteutuu. Se edellyttää suurin piirtein sitä, että joku matkustelee ympäri Suomea ja tutkii kuntien kirjanpitoa, Tuija Leino kuvailee.

Rokotusrekisterin ansiosta rokotteiden turvallisuutta voitaisiin seurata nykyistä paremmin. Rekisteristä voisi tarkistaa rokotteen kulutuksen eri puolilla maata. Ilmoitetut haittavaikutukset voisi suhteuttaa tietoihin suoraan.

Terveyskeskuksissa olisi hyvä pitää käyntisyyrekisteriä.

– Olemme esimerkiksi rokottaneet pikkulapsia influenssarokotteella ja pneumokokkirokotteella, joten näiden aiheuttamien terveyskeskuskäyntien olisi pitänyt vähentyä selvästi. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, paljonko näitä käyntejä on ollut. Käyntisyyrekisterin puuttuminen avohoidosta on ollut ongelma.

Rekisterin puuttuminen turhauttaa tutkijoita

Kunnollisen rekisterin puuttuminen on THL:n erikoistutkijan Tuija Leinon mielestä turhauttavaa. Esimerkiksi pandemian aikana rokotettujen pikkulasten tai raskaana olevien tarkkaa määrää ei tiedetä noin vain.

– Se pitäisi pystyä sanomaan ilman, että täytyy mennä kuntiin penkomaan kirjaamisia. Rokotusmäärien karhuaminen muun muassa kunnista ja työterveyshuollosta oli suuri työ, Leino sanoo.

Eri paikoista kerätyn ja eri tavoin muistiin merkityn tiedon yhdisteleminen on vaivalloista ja vaatii tekijöitä.

– Sähköinen rekisteri toisi säästöä verovarojen käyttöön. Rokotteiden seuraaminen on lakisääteistä ja meidän kaikkien etu. Tämä työ pitää tehdä joka tapauksessa, Leino sanoo.

Monta syytä viiveeseen

Rokotusrekisteri on viivästynyt monista syistä. Se olisi henkilörekisteri, jota koskee tarkkaa lainsäädäntö.

Perustuslaki edellyttää, että jokaisesta henkilörekisteristä pitää säätää lailla. STM:n sähköisen tietohallinnon lainsäädännöstä vastaavan hallitusneuvoksen Pekka Järvisen mukaan lakia ei muuteta käden käänteessä.

Saarisen mukaan kyse on myös kustannuksista.

– Lakiuudistuksen lisäksi rekisteriä varten olisi tarvittu rahaa ja monen vuoden rakentaminen, Saarinen sanoo.

Leino tietää muitakin syitä.

– Terveyskeskusten sähköiset potilastietojärjestelmät tulevat kaupallisilta toimijoilta, eikä niitä ole säädöksillä velvoitettu yhtenäisesti rakennetuiksi, Leino sanoo.

Rokotuksista ei ehkä erillistä rekisteriä

Järvinen ei usko, että sikainfluenssakokemukset vauhdittavat rekisterin saamista.

– Tuskin sillä on vaikutusta. Rekisteri on tarpeellinen asia, ja joskus se toteutuu pandemiasta riippumatta. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa, Järvinen kertoo.

Järvinen pitää mahdollisena, että erillisen rokotusrekisteriä koskevan lainsäädännön sijaan rokotusrekisteriä koskevat säännökset sisällytetään uudistettavaan terveydenhuollon henkilörekisterilakiin.

Järvinen ei usko, että rokotusrekisteristä säädetään erillinen laki.

Saarisen mielestä rokotusrekisteri pitäisi saada nopeasti. Samaa mieltä on Leino.

– Länsimaiseen standardiin kuuluu rokotusrekisteri. Toivottavasti se on käytössä seuraavassa pandemiassa, Leino sanoo.

Lähetä

Tulosta

Jaa