Terva on huippujuttu - Potku vielä parempi

Päijät-Hämeessä läpi viety Terva-hanke julkisti alustavia tuloksiaan eilen.

Olen ällikällä lyöty: tulokset ovat hyviä.

Uusi toimintatapa - omaehtoinen hoito yhdessä terveysvalmentajan kanssa - pitkäaikaissairaiden hoidossa todella toimii. Ikäryhmässä 65-75-vuotta yhden tai useamman positiivisen muutoksen terveyskäyttäytymisessään teki 63 prosenttia potilaista.

Ällikkä löi myös, koska näihin päiviin saakka olen synkkinä hetkinäni ollut siinä uskossa, että suomalainen terveydenhuolto ei pysty kehittymään.

Olen luullut, että järjestelmän järkyttävä monimutkaisuus, monikanavarahoituksen mahdollistama ihmisten terveydellä moraalittomasti leikkivä ja rahaa polttava osaoptimointi, yleinen muutosvastarinta, itsepäiset kunnat, lainsäätäjien pelko tehdä todellisia uudistuksia samaan aikaan kun rahat vähenevät ja hoidettavat lisääntyvät, surkeat tietojärjestelmät ja niin edelleen pitävät terveydenhuoltojärjestelmämme aina ja ikuisesti jähmeyteen tuomittuna.

Joskus valo kuitenkin pilkahtaa. Terva-hankkeen tulokset ovat hyviä. Aivan loistavaa on, että Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän johtaja Martti Talja sanoi äsken puhelimessa, että Tervan tuloksia ja hankkeesta saatua oppia aiotaan käyttää apuna Väli-Suomen Kaste-alueen Potku-hankkeessa. Potkussa puolestaan on mahdollinen itu perustavaa laatua olevaan muutokseen pitkäaikaissairaiden hoidossa.

Ehkä suurin ongelma suomalaisen terveydenhuollon kehittämisessä on rakkautemme projekteihin ja hankkeisiin. Asiasta on irvistellyt jopa monen projektin ja hankkeen alulle panija peruspalveluministeri Paula Risikko Mediuutisten blogissaan. Suurin osa terveydenhuollon projekteista tulee ja menee jättämättä jälkiä, ellei reikää lompakossa lasketa jäljeksi.

Tänään ei kuitenkaan ole aihetta vajota synkkyyteen.

Olen haastatellut kymmeniä terveydenhuollon ammattilaisia ja päättäjiä. Suuri osa heistä on samaa mieltä suomalaisesta projektielämästä, mutta ei tahdo sanoa sitä omalla nimellään. "Sen sanoit sinä, en minä, mutta en voi sanoa olevani eri mieltä. Tätä et kuitenkaan voi kirjoittaa lehteen" on melko tyypillinen kommentti. Edellisen kerran sen kuulin viime viikolla.

Projektien ongelmana on usein se, että niitä on vaikea siirtää osaksi normaaleja käytäntöjä. Siksi esimerkiksi maailmalla on jo vuosi käytetty erilaisia paja-malleja ja vielä tehokkaampaa yhteistoiminnallisen läpimurron periaatetta.

Suomessa ideoiden käytäntöön siirtämisen osaamista on Rohto-pajoissa. Tällä hetkellä Rohto-pajojen tilanne Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen huomassa on kuitenkin epävarmalla pohjalla. Tilannetta kuvannee se, että THL:n puhelinkeskus kysyi "anteeksi, mitä se tarkoittaa", kun pyysin yhdistämään Rohto-pajoista vastaavalle taholle.

Tänään ei kuitenkaan ole aihetta vajota synkkyyteen. Uskon, että Kaste-rahoitusta saanut Potku-hanke tulee todistamaan, että maailmalta kannattaa omaksua (tai varastaa, kuten Espoon terveyspalvelujohtaja Tuula Heinänen saman asian sanoo) hyviä käytäntöjä ja räätälöidä ne meikäläisiin oloihin sopiviksi. Esimerkiksi Espoossa puuhataan jo pitkäaikaissairaiden hoitomallin siirtämistä myös neuvoloihin ja monisairaiden hoitoon. Siis sitä yhtä ja samaa mallia.

Varastaminen on paljon helpompaa, halvempaa, nopeampaa ja kansanterveyden kannalta tehokkaampaa kuin yrittää miettiä alusta lähtien uusiksi jo kerran mietittyä.

Lähetä

Tulosta

Jaa