Sairaanhoitajan palkka ei pysy työmäärän perässä

Taloudellisen taantuman aika on suosinut sairaanhoitajia. Alalla ei ole ollut irtisanomisia, päinvastoin työtä on tarjolla vaikka kuinka paljon.

Palkatkin ovat nousseet. Esimerkiksi yksityisessä sosiaali- ja terveydenhuollossa palkkasumma nousi viime vuoden lopulla enemmän kuin millään muulla alalla.

Ongelma on, että sairaanhoitajien ansiotason lähtötilanne on ollut niin onneton, että monenkaan prosentin palkannousu ei mahdottoman paljon lämmitä. Hoitajista on nyt tulossa se porukka, jonka työ on taattu, mutta palkkapussi laiha.

Vastuu ei näy lompakossa

Osastonhoitaja Sirpa Niirasen mielestä on hyvä, että hoitajille tulee uusia ja vaativampia tehtäviä. Esimerkiksi rajattu reseptinkirjoitusoikeus on loistava asia.

Vähemmän mukavaa on se, että kasvanut työmäärä, vastuu ja lisäkoulutus eivät näy kylliksi palkassa.

– Esimerkiksi diabeteshoitaja tekee vaativaa työtä, johon hänen on täytynyt opiskella vuosi peruskoulutuksen lisäksi. Palkkaan se saattaa vaikuttaa 50–100 euroa kuussa, sanoo Niiranen.

Hän on ollut melkein kolmekymmentä vuotta erilaisissa hoitotöissä. Nyt hän on Attendo MedOnen palkkalistoilla Joensuun terveyskeskuksessa.

Omaan palkkaansa Niiranen on melko tyytyväinen. Vaikka yksityisten maksamat palkat eivät keskimäärin eroa paljoakaan kuntien palkoista, yritykset voivat palkita joustavammin yksilöiden osaamista.

– Yleisesti alan ongelmana ovat olemattomat henkilökohtaiset lisät. Pitkien keskusteluiden jälkeen joku voi saada 30 euroa kuussa, ja loput ovat siitäkin kateellisia, Niiranen sanoo.

Hän pohtii, pitäisikö Suomessa Yhdysvaltain mallin mukaisesti rekisteröidä hoitajat eritasoisiksi. Näytöillä ja lisäkoulutuksella voisi hankkia uuden nimikkeen, jolla saisi parempaa palkkaa.

Hoitajien esimiestyötä kunnat eivät arvosta. Ainakaan se ei näy palkassa.

– Osastonhoitajan palkka on 2 500–2 800 euroa. Alaisia voi olla viisikymmentä. Harva johtaja johtaa tällä palkalla.

Reima Kangas

Samaan aikaan sairaanhoitajille siirtyy yhä enemmän aiemmin lääkäreiden tekemiä töitä, pian esimerkiksi reseptinkirjoitusta. Vanhat työt eivät katoa mihinkään.

Kasvaako työtaakka nopeammin kuin palkka? Miten tässä näin kävi?

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Katariina Laaksonen on ikuisuusongelman äärellä. Miksi sairaanhoitajat eivät vaadi enemmän rahaa ja jotakuta vähemmän koulutettua jakamaan ruokatarjottimia potilaille?

Laaksonen on itsekin sairaanhoitaja, joten hän tuntee kollegansa.

– Pahimman talouslaman jälkeen ihmiset ajattelevat, että sairaanhoitajan pitää olla tyytyväinen, kun ylipäätään on töitä. Tottahan on, että jos sairaanhoitajat ajattelisivat pelkästään palkkaa, ei olisi sairaanhoitajia. He olisivat hakeutuneet parempipalkkaisiin töihin.

Niin monet tekevätkin. Muilla aloilla työskenteleviä sairaanhoitajia on jopa tuhansia.

Varma paikka, vaikka halvalla menisi

Olivatpa palkat enemmän vai vähemmän kehnot, lama on houkutellut sairaanhoitajia kuntapuolen töihin. Varma työpaikka vetää, vaikka palkasta ei voisikaan neuvotella.

Laaksonen uskoo, että tulevaisuudessa yksityisen ja julkisen sektorin erot kasvavat. Kun kunnat vielä vuosikausia yrittävät saada budjettejaan kuntoon laman jäljiltä, yksityiset lähtevät palkkakilpailuun.

Laaksosen mielestä viisas työnantaja aloittaisi henkilöstön sitouttamisen muillakin keinoin kuin rahalla. Hän luettelee: urallaetenemis- ja kouluttautumismahdollisuuksia potilastyöhön, opetustyötä tai tutkimusta kliinisen työn rinnalle.

On paikkoja, joissa ei Laaksosen mukaan ole vielä uneksittukaan tällaisista asioista. Ne ovat pulassa, kun suuret hoitajaikäluokat eläköityvät.

Kiva työ, mutta raha ei riitä

Korvausasiantuntija Tiina Bäckströmin lähes kymmenvuotinen sairaanhoitajan ura sai jäädä vuonna 1997.

Silloin sairaanhoitajille ei juuri ollut töitä tarjolla. Bäckström teki kolmivuorotyötä Hämeenlinnassa terveyskeskuksen vuodeosastolla tai sairaalassa. Yövuorojen ajan lapset olivat yksin kotona. Päivätyötä hän ei saanut, ja keikkalaisena rahantulo olisi ollut liian epävarmaa.

Bäckström onnistui pääsemään työharjoittelun kautta vakuutusyhtiöön korvauskäsittelijäksi ja on edennyt korvausasiantuntijaksi. Etenemismahdollisuuksia olisi yhä kotikaupungin Hämeenlinnan ulkopuolella.

– Minun aikanani sairaanhoitajilla oli ihan onnettomat ura- ja palkkakehitysmahdollisuudet. Palkkaneuvottelumahdollisuuksia ei ollut. Se oli taulukkopalkka ja sillä hyvä, Bäckström sanoo.

Silti sairaanhoitajan työ on yhä mielessä. Bäckström voisi palata sairaalaan, jos työajat ja palkka olisivat kohdillaan. Ne eivät ole: hoitotyössä edes vuorotyön palkka ei yltäisi hänen nykyiseen palkkatasoonsa.

Alan tulevaisuutta Bäckström ei pidä helppona.

– Epäilen, että ala ei vedä. Palkka on vain yksi syy. Hoitotyö ei ole enää niin hohdokastakaan. Aiemmin se oli kutsumus.

Tavallaan pulassa ollaan jo nyt. Vaikka esimerkiksi Husissa avoinna oleviin vakituisiin sairaanhoitajan toimiin lama on tuonut aiempaa enemmän hakijoita, sijaisista on jatkuva vaje.

Eläköitymispommi on vasta edessä. Hyksin henkilöstöjohtaja Kirsi Sillanpää vakuuttaa, että Hus on jo ryhtynyt toimiin houkuttelevuuden lisäämiseksi. Se panostaa esimerkiksi opiskelijoiden ohjaukseen näiden sitouttamiseksi tulevaisuuden työntekijöiksi, uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja urakehitysmahdollisuuksien luomiseen.

Reseptiraha on satasia eikä kymppejä

Hus on oikeilla jäljillä, jos Sairaanhoitajaliiton tuoretta jäsenkyselyä on uskominen. Sen alustavat tulokset kertovat, että jäsenistö toivoo liitolta panostuksia esimerkiksi hoitotyön ja johtamisen kehittämiseen ja sairaanhoitajien osaamisen esilletuomiseen. Oman työn sisältö siis kiinnostaa.

Mutta silti aina palataan palkkaan. Jäsenten vastauksissa käy ilmi, että huoli rahasta on iso. Viime aikoina sen on nostanut esiin sairaanhoitajille tulossa oleva reseptinkirjoitusoikeus.

Sairaanhoitajien palkkaedunvalvonnasta huolehtiva Tehy on ilmoittanut, että reseptien kirjoittamisen täytyy näkyä palkassa. Kymppi tai kaksi ei riitä.

Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesolan mukaan reseptien takia vaadittavia euromääriä ei ole vielä määritelty, mutta mieluummin puhutaan sadoista kuin kymmenistä euroista kuukaudessa. Peruste on, että tehtävä vaatii lisäkoulutuksen ja on aiempaa vaativampaa työtä.

Perinteisesti vaativammat työt, esimerkiksi asiantuntijasairaanhoitajan tehtävät, eivät ole näkyneet tilinauhassa tai korvaukset ovat olleet näennäisiä. Laitinen-Pesolaa ei pelota, että näin kävisi reseptien kanssa.

– Ei ole sellaista mahdollisuutta. Ennen kuin tehtäviä aletaan ottaa vastaan, pitää sopia maksuista. Uskon, että sairaanhoitajat ovat oppineet, että omaa osaamista pitää myös hinnoitella, Laitinen-Pesola sanoo.

Ainakin hoitajat haluavat näyttää osaamistaan. Laaksonen muotoilee, että he tervehtivät reseptinkirjoitusoikeutta pääsääntöisesti ilolla.

Reseptirahoista kukaan ei ole kovin paljon metelöinyt. Käykö niin, että pian reseptinkirjoitusoikeus on taattu, mutta tilipussi laiha?

Lähetä

Tulosta

Jaa