Pelko kutistaa lasten ruokavaliot

Ruoka-aineallergiaepäilyt ovat perusterveydenhuollossa yleisiä, mutta allergioiden todellinen määrä on pieni Suomessa. Se ei myöskään ole paljon lisääntynyt viime vuosina, vaikka monet lääkäritkin niin luulevat.

Dosentti Timo Vanto Tyksin lastentautien klinikasta kertoo, että todellinen ruoka-allergioiden määrä on kolmesta viiteen tai kahdeksaan prosenttia.

Vanton mukaan osaaminen neuvoloissa vaihtelee eri puolilla Suomea. Niissä ruoka-allergioiden varhainen tunnistaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Osa henkilökunnasta on kouluttautunut hyvin, osa on päivittänyt tietonsa viime vuosituhannella. Ongelmana on se, että koulutuksiin hakeutuvat ne, jotka asioista tietävät jo valmiiksi.

– Potilaat saavat eri lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta hyvinkin ristiriitaista tietoa Käypä hoito -ohjeista huolimatta. Neuvolan täytyisi pystyä hoitamaan asia alkuvaiheessa, panna vanhemmat kokeilemaan ruoka-aineita ja tulkitsemaan kokeiluja oikein. Kaikkia epäilyjä ei voida hoitaa erikoissairaanhoidossa.

Härkätiellä homma toimii

Joillakin alueilla homma toimii. Härkätien kuntayhtymän Liedon pääterveysasema toteutti Vanton mukaan lasten ruoka-aineallergioiden käypää hoitoa jo ennen Käypä hoito -suosituksia.

– He pystyvät hoitamaan suurimman osan lasten ruoka-aineallergiatapauksista itse. Lähetteitä tulee erikoissairaanhoitoon vain kaikkein vaikeimmista tapauksista. Voittaisimme paljon, jos kaikki terveysasemat toimisivat yhtä hyvin kuin Lieto.

Liedon terveysaseman neuvolalääkäri Krista Korhonen on Vanton tunnustuksesta mielissään. Hän myöntää, että esimerkiksi hoitoketjuja on hiottu ahkerasti, jotta asiat sujuisivat saumattomasti.

– Lastenneuvola on ruoka-aineallergioiden diagnostiikassa kaiken A ja O. Neuvoloissa seurataan ruoka-allergioihin liittyviä asioita, kuten lapsen kasvua, kehitystä, ihomuutoksia ja levottomuutta. Sisäinen ketjumme terveydenhoitajan ja lääkärin välillä toimii hyvin. Terveydenhoitajamme osaa havaita ruoka-aineallergiat, antaa alkuohjeita esimerkiksi ihonhoidosta ja ohjata oikea-aikaisesti lääkärille, ettei turhaan pitkitetä diagnoosia.

Oleellisinta Korhosen mukaan on tunnistaa maito- ja vilja-allergiset lapset, jotta heidän allergiansa voidaan diagnosoida ja hoitaa erikoissairaanhoidossa.

– Kaikkien muiden allergioiden kanssa pärjäämme neuvolassa. Monet allergisista reaktioista ovat aika usein nopeasti ohimeneviä lehahduksia, jotka alkavat jonkin soseen antamisen jälkeen. Lähetämme vain noin pari prosenttia allergiatapauksista eteenpäin.

Diagnoosit viivästyvät

Diagnoosin viivästyminen aiheuttaa tuskaa koko perheelle ja saattaa pahentaa lapsen allergiaoireita myöhemmin.

– Diagnoosin viivästyminen on perheelle hirveän rasittavaa aikaa, koska lapsi on levoton, nukkuu huonosti, kärsii vatsavaivoista ja kutinasta ja iho voi olla rikki koko ajan. Samalla lapsi saa koko ajan allergeenejä ruuasta ja myös ihon kautta, mikä pahentaa allergiaa ja voi aiheuttaa muitakin allergioita, sanoo Korhonen.

Korhonen muistuttaa, että diagnoosi on tehtävä ennen yhden vuoden ikää, eikä tilannetta pidä seurata liian pitkään. Monessa paikassa diagnoosi viivästyy, koska henkilökunta vaihtuu eikä työnjakoa ole sovittu. Tällöin lähettäminenkään ei toimi ja monet ruoka-aineallergiset ajautuvat erikoissairaanhoitoon yksityissektorin kautta.

– Olisi kuitenkin järkevämpää, että lapsia hoidettaisiin alusta saakka julkisen sektorin kautta, koska se pitää hoitoketjun ehjänä ja on myös perheille edullisempaa. Yksityissektorilla käytännöt vaihtelevat enemmän lääkärikohtaisesti.

Tyks tarjoaa harvinaista herkkua

Korhonen lähettää vastakiitokset erikoissairaanhoidon ja varsinkin Turunmaan sairaalan suuntaan.

– Meillä toimii yhteistyö erikoissairaanhoidon kanssa erinomaisesti, mikä johtuu siitä, että olemme istuneet monet kerrat saman pöydän ääressä ja miettineet, mitä asioita voidaan hoitaa neuvolassa, millainen on hyvä lähete, mitä siinä pitää olla ja milloin pitää lähettää.

Harvinaista herkkua Tyksissä on myös kokenut psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka luokse voidaan lähettää vaikeista ruoka-allergioista kärsivät perheet.

– Näille perheille pitäisi antaa psykososiaalista tukea jo alkuvaiheessa, jotta he oppivat hanskaamaan asioita. Meillä oli vähän aikaa sitten kuntoutuskurssi, jolla oli mukana ruoka-aineallergiaperheitä. Sitä veti sairaanhoitaja, joka oli hoitanut kaikenlaisia psykiatrisia potilaita. Hän sanoi, että vaikeista ruoka-allergioista kärsivillä perheillä oli yhtä vaikeita psyykkisiä ongelmia kuin vaikeasti psyykkisesti sairailla potilailla, koska he joutuivat elämään stressin kanssa joka päivä, Vanto toteaa.

Älä luota testeihin

Ylidiagnostiikan yhtenä syynä on ollut liian suuri testipainotteisuus. Syksyllä 2009 päivitetty lasten ruoka-aineallergioiden Käypä hoito -suositus korostaa, että diagnoosi pitää tehdä altistuksen perusteella, eikä luottaa testeihin.

Suomessa on käytössä neljä eri allergiatestiä, jotka mittaavat allergiaa välittävää spesifistä IgE:tä. Karkeasti ottaen ne antavat kohtalaisen yhteneviä tuloksia, mutta niissä on eri asteikot, jotka eivät ole keskenään samankaltaisia.

– Tällöin lukeman lisäksi pitää tietää, mitä menetelmää on käytetty, jolloin vasta voi arvioida testitulosta. Lisäksi eri testeissä käytetään erilaisia allergeeniuutteita, jotka antavat ristiriitaisia tuloksia, Vanto toteaa.

Vanton mukaan monet ruoka-allergeenit eivät ole kovin pysyviä, joten niitä ei saada testikittiin edustavasti kiinni.

– Toinen testi toimii ja toinen ei. Esimerkiksi maidossa on neljä tärkeää allergiaa aiheuttavaa proteiinia, mutta ne kaikki eivät välttämättä ole edustettuna testissä. Pähkinäallergeeneja on vielä enemmän. Kaikkein suurin ongelma ovat tuoreruoka-aineet, esimerkiksi omena. Sen allergeenit eivät ole stabiileja, joten niitä ei voi käyttää IgE-vasta-aineita mittaavissa testeissä, Vanto sanoo.

Vanton mukaan testeistä on eniten hyötyä seulonnassa. Diagnoosiin pelkkä testitulos ei riitä.

– Esimerkiksi moni maitoallerginen saa testissä negatiivisen tuloksen tai lukemasta ei voi päätellä, onko kyseessä varmasti maitoallergia. Jos on epäselvää, onko lapsi monelle ruoka-aineelle allerginen, testit auttavat todennäköisyyden arvioinnissa. Ruoka-aineallergioissa ei ole on/off-diagnoosia kuten vaikka diabeteksessa. Testien tulkinta vaatii kokemusta. Tavallinen riviterveyslääkäri ei ole kauhean paljon saanut koulutusta testituloksen tulkintaan. Siksi niitä ei pitäisi perustasolla käyttääkään, Vanto sanoo.

Pikatestit eivät toimi

Maitoallergian diagnostiikkaan suositellaan kaksoissokkoaltistusta, jos lapsen oireet ovat vaikeasti tulkittavia ja viivästyneesti ilmaantuvia. Tällöin maitoallergiaa epäiltäessä annetaan viikon ajan lapsen sietämää korviketta ja toisella viikolla maitoa sisältävää korviketta. Annettavien korvikkeiden järjestys on satunnainen, eikä vanhemmille ja altistusta arvioivalle hoitohenkilöstölle etukäteen kerrota, kumpaa korviketta lapsi saa.

Useimmissa yliopistosairaaloissa kaksoissokkoaltistuksia tehdään jo varsin rutiinimaisesti, mutta kaikissa sairaaloissa ei ole vielä valmiutta niiden tekemiseen.

– Voi mennä monta vuotta, että kaksoissokkoaltistukset tulevat kliiniseen käytäntöön. Tämä vaatii tietysti lääkärien kouluttautumista.

Ruoka-aineallergioiden diagnosoimiseen on kehitetty monenlaisia pikatestejä, mutta ne eivät ole toimineet halutulla tavalla.

– Esimerkiksi Tampereella epikutaanitesti eli lapputesti näytti toimivan hyvin, mutta kun se otettiin käyttöön muilla paikkakunnilla ja muissa maissa, tulokset eivät olleet yhtä hyviä. Voi olla, että sen tulkinta on liian vaikea. Lisäksi tekotapa voi olla erilainen eri paikoissa.

Epäluotettavimpia ovat kuluttajille markkinoidut testit.

– Suomessakin oli kotikäyttöön tarkoitettu testi muun muassa maitoallergiaan, mutta se vedettiin pois markkinoilta, koska se ei toiminut ollenkaan.

Allergiadieetit jäävät päälle

Lasten ruoka-aineallergiadieetit pitäisi muistaa purkaa viimeistään ennen kouluun menoa. Ympäri Suomea onkin menossa ruokavalioiden purkukampanja. Dieettejä on purettu urakalla kunnan ravitsemusyksikön kanssa myös Härkätien kuntayhtymän alueella.

– Tämä on valtakunnallisestikin merkittävä ongelma, joka aiheuttaa valtavat määrät ylimääräistä työtä ja kustannuksia kunnille. Koulujen keittiöillä on pitkät listat siitä, mitä lapsi ei voi syödä. Suurelta osin nämä rajoitteet ovat turhia, koska pääsääntöisesti kolme neljästä on neljävuotiaana jo täysin parantunut ruoka-allergioista, Korhonen sanoo.

Vanhemmilla on keittiöille mitä kummallisimpia vaatimuksia.

– He ovat vieneet koulun keittiöihin listoja, minkä firman mitä tuotteita lapsi saa syödä. Taustalla on usein pelkotiloja, kun lapsi on pienenä saanut vakavan reaktion, eikä myöhemmin ole uskallettu laajentaa ruokavaliota. Tässä olemme tehneet yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa, koska tarvitsemme kaiken mahdollisen auktoriteetin vakuuttaaksemme vanhemmat.

Vatajan nakkeja, kiitos

Vaikeimpia tapauksia onkin otettu sisään sairaalaan ruokavaliokokeiluihin.

– Lapsi saattaa vielä kouluikäisenäkin syödä turhaan vain viittä tai kuutta ruokaa. Meillä oli juuri sairaalassa hoidossa yksi kuusitoistavuotias poika, joka oli saanut monesta ruuasta kolme-neljävuotiaana aika vaikeitakin anafylaktisiakin oireita. Tämä oli johtanut siihen, ettei ruokavaliota ollut uskallettu kotona laajentaa. Osastolla hän sieti kaikkia ruokia, joita kokeiltiin, Vanto sanoo.

Allergiaohjelmakin painottaa diagnostiikan huolellisuutta ja lasten ruokavalioiden laajentamista ajoissa.

– On äärimmäisen harvinaista, että lapsi on monelle ruualle allerginen. Useimmiten diagnostiikka on tehty huonosti alkuvaiheessa. Lääkäri on esimerkiksi tulkinnut virheellisesti suolisto-oireiden johtuvan allergioista. Tämä johtaa ylidiagnostiikkaan, jolloin vanhemmatkin helposti tulkitsevat erilaisten oireiden johtuvan ruoka-aineallergioista. Hetken päästä ollaan syvällä suossa, ja lapsi syö Vatajan nakkeja ja ranskalaisia lopun ikäänsä, Vanto toteaa.

Lue myös ruoka-aineallergioiden rajusta lisääntymisestä USA:ssa.

Lue myös ruoka-aineallergioiden siedätyshoidon yleistymisestä Suomessa.