Selkäkipu kaksinkertaistaa niskakivun riskin

Säteilevän selkäkivun seuraamukset ovat pitkällä aikavälillä vakavampia kuin paikallisen selkäkivun, toteaa TtM Sanna Kääriä väitöstutkimuksessaan.

– Säteilykipu oli oireena pysyvämpi tai toistuvampi. Se ennusti säteilevän niskaoireen ilmaantumista ja oli voimakkaammin yhteydessä alaselän alueen kliinisiin löydöksiin ja sairaalahoitoihin, Kääriä kertoo.

Selkäkipu suurensi paikallisen niskakivun riskin noin kaksinkertaiseksi. Säteilevä selkäkipu suurensi yläraajoihin säteilevän niskakivun riskin noin kolminkertaiseksi. Säteilevän selkäkivun ja säteilevän niskakivun yhteys säilyi samana ikääntymisestä riippumatta.

Lähtötasolla positiivinen kliininen löydös, esimerkiksi rajoittunut liikkuvuus eteentaivutuksessa tai arkuus tunnustellessa lannerangan alueen lihaksia tai nikamavälejä, oli yhteydessä usein esiintyvään ja säteilevään selkäkipuun sekä ilmoitettuun sairauspoissaoloon selkäkivun takia.

– Tämän lisäksi henkilöillä, joilla oli useita positiivisia löydöksiä lähtötasolla, mutta ei säteilevää selkäkipua, oli lähes nelinkertainen säteilevän selkäoireen riski viiden vuoden seurannassa ja kaksinkertainen riski kymmenen ja 28 vuoden seurannassa verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut löydöksiä lähtötasolla henkilöillä. Niiden joukossa, joilla ei lähtötasolla ollut paikallista selkäkipua, kuuluminen runsaiden löydösten ryhmään ennusti paikallista selkäkipua 10 vuoden seurannassa, Kääriä toteaa.

Vain harva joutui sairaalahoitoon

Kääriän tutkimukseen osallistui 902 Jyväskylän Valmet-tehtaiden työntekijää. Tutkimus aloitettiin vuonna 1973, ja seurannat tehtiin vuosina 1978, 1983 ja 2000. Tutkimukseen osallistuneilla henkilöillä selkäkipu oli hyvin yleinen ja pysyvä tai uusiutuva oire koko tutkimusjakson ajan. Ikääntyminen vaikutti eri tavoin paikallisen ja säteilevän selkäkivun esiintymiseen: paikallisen oireen esiintyvyys pysyi samalla tasolla tutkimusajankohdasta toiseen, kun taas säteilevän selkäkivun esiintyvyys lisääntyi.

Alussa selkäkivusta kärsineistä henkilöistä 75 prosentilla oli sama vaiva viiden vuoden seurannassa, 73 prosentilla 10 vuoden ja 88 prosentilla 28 vuoden seurannassa. Paikallisen selkäkivun vastaavat uusiutumisprosentit olivat 45, 38 ja 33 ja säteilevän selkäkivun 66 , 65 ja 69.

Uusista selkäoireista kertoneiden osuus kasvoi seurannan aikana. Alussa oireettomista henkilöistä kolmannes ilmoitti paikallista selkäkipua viiden vuoden seurannassa, 37 prosenttia 10 vuoden ja 65 prosenttia 28 vuoden seurannassa. Vastaavasti niiden joukossa, joilla ei ollut säteilykipuoiretta lähtötasolla, 17 prosenttia oli kokenut säteilevää selkäkipua viiden vuoden seurannassa, 22 prosenttia 10 vuoden ja 46 prosenttia 28 vuoden seurannassa.

Huolimatta siitä, että selkäkipu oli hyvin yleinen oire, vain 51 henkilöä joutui sairaalahoitoon selkäkivun takia vuosina 1973-2000. Useat eri tekijät ennustivat sairaalahoitoja, erityisesti säteilevä selkäkipu, usein esiintyvä kipu sekä krooninen selkäkipu.

– Tulokset tukevat käsitystä että selkäkivun jako paikalliseen ja säteilevään oireeseen on väestötutkimuksissa perusteltua.

TtM Sanna Kääriän fysioterapian väitöskirja Metalliteollisuuden työntekijöiden alaselän sairaudet ikääntyessä: METELI-tutkimuksen 5-, 10- ja 28-vuotisseurantatutkimus) tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa 26.2.2010.

Lähetä

Tulosta

Jaa