Puutteelliset aseet

YASMINAN BLOGI

Yasmina Dadi, 4.2.2010, 12:03

Arvostettu tiedelehti Lancet veti tällä viikolla lopullisesti pois julkaisuarkistoistaan lehdessä vuonna 1998 ilmestyneen kiistellyn autismitutkimuksen. Andrew Wakefieldin ja hänen tutkijakollegoidensa 12 lapsen aineistoon perustuvassa tutkimuksessa vihjattiin kolmoisrokotteen olevan yksi autismin laukaisevista tekijöistä, minkä johdosta kolmoisrokotteen kattavuus Britanniassa romahti.

Pian tutkimuksen julkaisemisen jälkeen useat asiantuntijat ilmaisivat huolensa tulosten uskottavuudesta. Myöhemmin paljastui, että Wakefield oli johtanut tutkimuksensa aikana projektia, jonka tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia nostaa joukkokanne rokotuksista haittoja saaneiden lasten ja heidän vanhempiensa puolesta. Hän oli myös saanut samalta yhdistykseltä huomattavan summan tutkimusprojektinsa toteuttamiseksi, mistä Wakefield ei aikanaan informoinut Lancetin toimitusta. Lisäksi lasten värvääminen ja tutkiminen eivät sujunut tieteellisten kriteerien edellyttämällä tavalla.

Lajissaan tapaus ei ole ainutkertainen. Vuosina 1992–2001 aasialainen tohtori Ram B. Singh sai julkaistua useita laajoja tutkimuksia ravinnon ja sydäntapahtumien yhteydestä, ja tulipa brittien lääkärilehdessä BMJ:ssä vuonna 1992 julkaistusta tutkimuksesta jopa sitaatioklassikko. Tämän jälkeen Singh lähetti vielä useita muita käsikirjoituksiaan BMJ:lle, mutta niitä ei enää julkaistu, sillä eräs lehden asiantuntija-arvioija esitti huolensa tulosten mahdollisesta vääristelystä ja keksimisestä. Singh sai kuitenkin julkaistua useita artikkeleitaan muissa arvostetuissa lehdissä kuten Lancetissä.

Brittien lääkärilehti yritti toistuvasti lähestyä Singhiä tutkimustulosten pitävyydestä, muttei saanut mieheltä koskaan kattavaa vastausta. Samoin BMJ epäonnistui löytämään Singhin tutkimuksista laillisesti vastuussa olevaa auktoriteettia, joka olisi voinut asiaa tutkia. Selvitystyön epäonnistuttu BMJ katsoi, ettei sillä ollut muuta vaihtoehtoa kuin julkaista vuonna 2005 laaja artikkeli omista yrityksistään selvittää, onko tieteellistä petosta tapahtunut.

Singhin, Wakefieldin ja muiden viime vuosina esiin tulleiden tieteellisten epärehellisyyksien ja petosepäilyiden herättyä on lääketieteellisten lehtien vastuusta ja eettisistä velvollisuuksista tullut kuuma puheenaihe.

Ennen lehdet tyytyivät usein vain jättämään julkaisematta tutkimuksia, jos niiden epäilys tiedon oikeellisuudesta heräsi. Lääketieteellisten lehtien päätoimittajien eettisen toimikunnan mukaan jokaisella lehdellä on kuitenkin vastuu ainakin aloittaa epäilysten selvittely. Selvittely merkitsee tätä nykyä lähinnä vastineen ja raakamateriaalin pyytämistä tutkijalta itseltään sekä siihen instituutioon lähestymistä, jossa tutkija työskentelee. Oman ongelmansa muodostavat tapaukset, joissa tutkijaa ei saada kiinni, koska asiaa selvittävää instituutiota ei ole olemassa kuten Singhin tapauksessa. Saadessaan varman tiedon vilpistä lehden on mahdollisimman pian julkaistava peruutus eli retraktio. Lancetin päätöstä poistaa juttuarkistoistaan Wakefieldin tutkimus olikin odotettu jo pitkään.

Singhin ja Wakefieldin kaltaiset tapaukset kertovat karua kieltä siitä, kuinka aikaa vievää ja vaikeata lääketieteellisten lehtien on monissa tapauksissa selvittää tieteellistä epärehellisyyttä. Lehtien aseet taistoa vastaan ovat puutteelliset. Monilla julkaisijoilla ei yksinkertaisesti ole riittäviä resursseja tehdä kalliita ja pitkiä selvityksiä.

Useat eri tahot ovat esittäneet tapoja, joilla lääketieteelliset lehdet voisivat omalta osaltaan estää tieteellistä petosta tai ainakin helpottaa sen huomaamista. Ehdotuksena on muun muassa ollut, että tutkijat joutuisivat tallentamaan raakamateriaalinsa tiettyyn puolueettomaan tietokantaan, josta sitä voitaisiin tarpeen tullen analysoida. Lisäksi on ehdotettu, että jokaista vähänkin suurempaa lääketieteellistä lehteä velvoitettaisiin palkkaamaan työntekijä, jonka pääasiallinen toimenkuva olisi eettisten kysymysten ja tieteellisten petosten selvittäminen. Myös luottamuksellisten mustien listojen pitämistä arveluttavista tutkijoista on pohdittu.

Lääketieteellisten lehtien täytyisi tulevaisuudessa ilmaista huolensa aikaisempaa kärkkäämmin, ja lehtien välille tarvittaisiin tiiviimpää yhteistyötä ja pelisääntöjä. On tärkeää, että keskustelu lääketieteellisen julkaisutoiminnan velvollisuuksista on kiihtynyt. Paljastukset ovat olleet äärimmäisen merkityksellisiä, sillä niiden korjaamisella on huomattavia taloudellisia ja inhimillisiä seurauksia. Tulevaisuudessa tärkeintä olisi pystyä estämään huijaukset jo ennen kuin ne aiheuttavat vahinkoa.

Lähteet:

1. Retraction—Ileal-lymphoid-nodular hyperplasia, non-specific colitis, and pervasive developmental disorder in children. The Lancet, Early Online Publication, 2 February 2010

2. Clare Dyer. Lancet retracts Wakefield’s MMR paper. BMJ 2010; 340:c696

3. Uniform requirements for manuscripts submitted to biomedical journals, www.icmje.org

4. White Caroline: Suspected research fraud: difficulties of getting at the truth, BMJ 2005; 331:281-8

5. Investigating allegations of scientific misconduct, Journal can do only so much; institutions need to be willing to investigate, BMJ 2005; 331:245-6

6. Lääkärin etiikka 168–169 Lääketieteellinen julkaisutoiminta, 165-168 Eettiset periaatteet kliinisessä tutkimustyössä: Suomen Lääkäriliitto