VÄITÖKSET
Ilkka Jauhiainen, 29.1.2010, 10:47Aivoinfarkti masentaa myös omaiset
Masennus on yleinen aivoinfarktin seuraus. Aivoinfarkti vaikuttaa usein merkittävästi myös sairastuneen läheisten elämään. Heidän masennustaan on kuitenkin tutkittu vain vähän.
Psykologian lisensiaatti Anu Berg tutki sata ensimmäisen aivoinfarktinsa saanutta korkeintaan 70-vuotiasta osastohoitoon otettua potilasta. Heitä ja heidän omaisiaan seurattiin puolitoista vuotta sairastumisen jälkeen. Masennusta arvioitiin DSM-III-R:llä (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders), Beckin masennuskyselyllä (BDI), Hamiltonin arviointiasteikolla (HRSD), visuaalisella asteikolla (VAMS), CGI:llä (Clinical Global Impression) ja omaisten arvioinnilla. Potilas tutkittiin neurologisesti ja kattavin neuropsykologisin menetelmin. Omaisten masennus arvioitiin BDI:llä.
Potilaiden masennusoireet alkoivat tyypillisesti pian sairastumisen jälkeen ja jatkuivat noin puolella potilaista ainakin vielä vuoden päästä sairastumisesta. Lievän depression esiintyvyys ei juuri muuttunut seurannan aikana, mutta vakava masennus lisääntyi.
Neurologisen oireiston vaikea-asteisuus oli yhteydessä masennukseen erityisesti 6-12 kuukauden päästä sairastumisesta. Vanhemmat potilaat kärsivät masennusoireista nuoria useammin heti sairastumisen jälkeen, kun taas puolentoista vuoden päästä miehet olivat naisia useammin masentuneita.
Arviot masennuksen esiintyvyydestä vaihtelivat suuresti käytetyn menetelmän mukaan. Omaiset arvioivat potilaat masentuneemmiksi kuin nämä itse.
Omaisista 30-33 prosenttia oli masentunut seurannan aikana. Potilaiden oireiden vaikea-asteisuus ja korkea ikä olivat yhteydessä omaisten masennukseen seurannan alkuvaiheessa. Omaisten myöhemmän masennuksen paras ennustaja oli alkuvaiheen masentuneisuus.
Helsingin yliopistossa tänään väitelleen Anu Bergin mukaan aivoinfarktipotilaiden masennus tulisi arvioida pian sairastumista seuraavan akuuttivaiheen jälkeen, ja riskipotilaiden seuranta tulisi jatkua riittävän kauan. Lisäksi aivoinfarktipotilaiden omaisten hyvinvoinnin arvioinnin olisi hyvä kuulua aivoinfarkti-potilaan kuntoutussuunnitelmaan.
Aikaisemmissa tutkimuksissa sama ongelma on tullut muidenkin kroonisten sairauksien yhteydessä esiin. Hälyttävää oli esimerkiksi se, että aivosyöpäpotilaiden omaiset tiesivät erittäin vähän sellaisista oireista joita esim. aivopaineen nousu voi aiheuttaa, jolloin he antoivat tavallaan potilaalle suuremman hoitovastuun asioista, joita voisi arvioida potilaan tilan vuoksi, että hän ei käytännössä kykene oikein hoitamaan. Omaisilla ei siis ole tarpeeksi tietoa, jotta he oikeasti voisivat rakentavalla tavalla osallistua kuntoutukseen. Lisäksi järkyttyneille omaisille on suurinpiirtein yhtä helppoa kertoa asioita kuin järkyttyneille potilaille. Eli ei siis auta vaikka omainen olisi paikalla, hän ei välttämättä tajua yhtään mitään niista ohjeista joita annetaan. Tämä on tullut melko monessa tutkimuksessa ja myös käytännössä ilmi. Sopeutuminen sairauteen ja omaisen vammautumiseen vie aikaa ja jokainen perheessä tarvitsee tukea. Kun hoito yhä enemmän siirtyy avohoitoon, niin lähes jokaisen kroonisen sairauden kohdalla on vähän se tilanne että omaiset ovat heitteillä. Heillä ei ole tarpeeksi tietoa eikä voimavarojakaan hakea tukea kun asiat menevät ihan solmuun. Hyvä kuitenkin, että tuodaan tällaiset ongelmat esiin, koska liian suuri taakka omaisten niskassa ei sekään tuota säästöä mitenkään, kun omainenkin sairastuu lopulta.
KOKEILU INNOSTAA
Kati Haapakoski, 3.9.2010Risikon malli kiinnostaa kuntia
Terveydenhuoltolaki on menossa täysistuntoon ennen joulua. »
