Suomi-neidon käypähoito

Kuva: Pekka Sakki

Olipa kerran Suomi-neito, jolla oli vahvasta yleiskunnosta huolimatta monenlaista kremppaa, muun muassa sosiaali- ja terveyspuolella. Valtakunnallinen hoitotiimi oli jo muutaman vuoden yrittänyt löytää ongelmiin sopivaa hoitoa. Oli valittu PARAS hoito.

Uuden työvuoron alussa, huhtikuussa 2007, uudistunut hoitotiimi päätti jatkaa PARASta hoitoa. Melko pian kuitenkin voitiin todeta, ettei valittu hoitolinja ole käypä. Kaiken kukkuraksi Suomi-neidon tila huononi äkillisesti ulkomailta levinneen ”finanssiviruksen” takia. Tämä nopeutti hoitolinjan muutostarvetta. Hoitotiimi totesi neidon myös vanhenevan, mikä aikaansaa lisää hoidettavia oireita.

Mikä Suomi-neidon hoidoksi jatkossa? Mitään yhtä täsmähoitoa tai rokotetta ei koko maailmassa ollut olemassa. Hoitotiimi arvioi tilannetta ja löysi uusia ratkaisuja.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että yksi neljästä hoitotiimin jäsenestä vastusti uusia hoitokeinoja. Hänen mukaansa pitää toteuttaa sitä hoitosuunnitelmaa, joka sovittiin työvuoron alussa.

Hoidosta vastaavat puistelivat hämmästyneinä päätään: mitä ihmeen koulukuntaa yksi kollega oikein edustaa? Heidän omien oppimiensa mukaan nimittäin seurataan aktiivisesti potilaan vointia ja mikäli tarve vaatii, tehdään uusi hoitosuunnitelma. Erityisesti heitä kummastutti uutta hoitolinjaa vastustavan kollegan tramppaaminen eri puolilla sairaalaa hokemassa, ettei muka mitään uutta hoitoa tarvita, vaan potilaan pitää vain antaa olla rauhassa.

Tämänkin potilaan tarinalla on onnellinen loppu. Uutta hoitosuunnitelmaa kannattaneet eivät antaneet periksi ja auttoivat myös potilasta hoitamaan itseään uusin menetelmin. Lisäksi he luottivat siihen, että seuraavan työvuoron alkaessa uusi tiimi jatkaa nimenomaan hyväksi havaittua hoitoa.

Periksiantamatonta Uutta Vuotta 2010.

Kirjoittaja on peruspalveluministeri

Lähetä

Tulosta

Kommentoi artikkelia

Re: Suomi-neidon käypähoito 4.1.2010 11:23

Hyvä vertaus. Käypähoitojärjestelmän tulee olla joustava ja tutkimuslähtöinen. Kokemukseni mukaan tilastot määrittävät liikaa nykyisiä analyysejä ja marginaalitapaukset jäävät vaille hoitoa. Alalla on asetettava suuria tavoitteita, kuten hoidon tehokkuuden kaksinkertaistaminen ja kustannusten puolittaminen. Tällöin joudutaan strategiatason tarkastelutilanteeseen.
Neuvoni on: DIGITALISOI, MOBILISOI, AUTOMATISOI.

PS: Kokonaistuottavuutta voidaan parantaa vain potilaan asemaa parantamalla.

tilastotappio Vastaa

Onko tämä blogiteksti tarkoitettu sairaanhoidon ammattilaisille? 4.1.2010 21:13

Ilmeisesti on, koska se tässä pääasiassa ammattilaisille tarkoitetussa lehdessä julkaistaan.

Tekstissä lienee jokin peitetty sanoma, jonka ymmärtäminen ei kuitenkaan ole läpinäkyvää.

Teksti on lapsellinen ja jopa ammattilaisia halventava. Se viestii selvää sanomaa siitä, että ministeriön lainvalmistelijoilla ei todellakaan ole mitään käsitystä siitä, minkälaisten ongelmien kanssa kentän raskasta vastuullista sairaanhoitoa pyörittävät todella painivat.

Singultus Vastaa

Re: Suomi-neidon käypähoito 29.1.2010 14:51

Jatka vaan Paula uuden hoitosuunnitelman toteuttamista, vaikka lantaa vähän varpaille roiskuukin. Eiköhän se lanta kuivu uuden työvuoron alkuun mennessä.

PAW Vastaa

Siis häh? 31.1.2010 20:28

Olipa itseään imarteleva "hauskoja vertauksia" sisältävä juttu Risikolta. Vertaus vain ontui pahemman kerran.

Risikon uusinta ideaa hallinnollisesta myllerryksestä vastustetaan ihan järkevillä perusteilla.

Ihmettelin, että mistä ihmeen "hoitotiimistä" Risikko kirjoittaa? Lääkäritiimi? Hoitajat keskenäänkö muodostavat hoitotiimin?

Lain mukaan hoitava lääkäri vastaa diagnostiikasta ja hoidon suunnittelusta. (Ei siis mikään "hoitotiimi"). Lääkärien toiminta taas perustuu tutkimusnäyttöön (ns. Evidence Based Medicine). Siinäkin mielessä vertaus oli äärimmäisen huono, että tällaiset megaluokan hallinnolliset muutokset eivät yleensä perustu minkäänlaiseen tutkittuun tietoon, vaan yleensä jonkun (esim. ministerin) päässä syntyneeseen hypoteesiin. Joskus ei varmaankaan ole edes hypoteesia, vaan ainoastaan halu kerätä mainetta itselleen muutoksella.

Hallinnollinen muutos maksaa aina, mutta vasta pidemmän ajan kuluttua näemme, kannattiko muutos tehdä. Siksi yleissääntönä voidaankin todeta, että todennäköisesti parhaiten menee, mitä harvemmin hallintoa myllerretään. Tämä edellyttäen, että näyttöä uuden systeemin hyödyllisyydestä ei ole.

Tämä ei tarkoita, etteikö systeemiä voisi ja pitäisi kehittää kaikilla tasoilla. Risikon kannattaisi kuitenkin kysyä niiden "hoitotiimiläisten" mielipidettä, ennen kuin lähtee tekemään muutoksia, jotka ehkä eivätkään paranna systeemiä, päinvastoin.

itse ajatteleva Vastaa

Siirry keskusteluun / Katso kaikki kommentit