Ministeriö hiljensi suupaltin

Kuva: Tuulikki Holopainen

Jo toisella työviikollaan lääkäri, MBA Timo Aronkytö alkaa epäillä, että sosiaali- ja terveysministeriöön pestautuminen saattoi olla äkkipikainen ratkaisu.

On elokuun loppu vuonna 2008. Aronkytö seisoo ministeriön neljännen kerroksen kokoushuoneessa ja esittelee ensimmäistä luonnostaan Toimiva terveyskeskus -toimintasuunnitelmasta silloiselle apulaisosastopäällikölle Marja-Liisa Partaselle ja muutamalle muulle johtavalle virkamiehelle. Aronkytö puhuu kannattamastaan perhelääkärimallista: se parantaisi terveyskeskusten potilaiden hoitoa ja säästäisi selvää rahaa. Joku virkamiehistä sanoo, että Aronkydön ehdotukset ovat liian kapea-alaisia. Ministeriössä Aronkytö ei voisi toimia vain yhden ammattiryhmän – siis lääkäreiden – puolesta.

– Kyllähän sen näki jo silloin, että en tulisi sulautumaan ministeriön kulttuuriin ongelmitta. Tulin operatiivisesta toiminnasta valmistelevaan ympäristöön. Olin tottunut toimimaan varsin itsenäisesti ja nopeasti, mutta ministeriössä mikään ei tapahdu nopeasti, Aronkytö, 45, sanoo nyt.

Tuosta hetkestä ministeriön kokoushuoneessa on kulunut vuosi. Vantaan terveyspalvelujen johtajaksi palannut Aronkytö istuu vanhassa työhuoneessaan Vantaan Tikkurilassa ja muistelee vajaan vuoden mittaista ministeriön virkamiehen pestiään.

– Sanottiin, että tämä luonnos ei kelpaa ja pitää tehdä uusi. Minä tein. Nyt piti ottaa käyttöön koko perusterveydenhuollon arsenaali. Hanke paisui ja paisui, kun jokainen ammattiryhmä halusi sanella omat ehtonsa. Toimiva terveyskeskus -toimintasuunnitelmasta tuli kompromissi. Se tuo parannuksia muttei ratkaise isoja kysymyksiä.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Ei Aronkytö ministeriön tehtävässä epäonnistunut. Hän sai valmiiksi kaiken, mitä pitikin. Toimiva terveyskeskus toimenpideohjelma on käynnissä.

Mielijohde vei virkamieheksi

Pestin lähtökohta ei ollut helppo.

Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok.) halusi, että nyt perusterveydenhuolto ja terveydenhuoltolaki todella uudistetaan. Tehtävää aiemmin hoitanut ylilääkäri Kati Myllymäki oli jättänyt ministeriön muutama viikko ennen Aronkydön pestaamista. Huhuttiin, että STM:ssä oli ilmapiiriongelmia.

Aronkytö oli nähnyt ilmoituksen STM:n työpaikasta sanomalehdessä, mutta ei aikonut hakea. Viimeisenä hakupäivänä Aronkytö oli menossa Husiin palaveriin ja oli juuri astumassa autosta Töölön puistoon, kun puhelin soi.

Soittaja oli tuttava, joka oli kuullut, että joku oli ehdottanut Aronkytöä ministeriöön.

– Hän kehotti soittamaan heti Marja-Liisa Partaselle.

Puhelun jälkeen Aronkytö lähetti ministeriön kirjaamoon tekstiviestin. Siinä luki: ”Huomioikaa ylilääkärin paikan täytössä. Timo Aronkytö.” Viisi minuuttia myöhemmin hakuaika umpeutui.

Miksi ihmeessä hän päätti yhtäkkiä hakea tehtävään?

Aronkytö pyörii tuolissa kuin väkkärä, naulitsee katseensa keskustelukumppaniin ja vetää suupielensä muikeaan hymyyn.

– Olen sellainen, että kun johonkin pyydetään, en mielelläni sano ei. Ja tehtävä oli minulle uusi. Opin aikoinani uimaan siten, että minut viskattiin rippileirillä järveen. Ajattelin, että samalla tavalla oppisin tämän työnkin, hän sanoo.

”Multa puuttui natsat”

Aronkytö tunnetaan miehenä, joka ei arkaile esittää näkemyksiään ja joka saa asiat järjestykseen. Tultuaan Vantaan terveyspalvelujen johtajaksi vuonna 2006 hän on esimerkiksi uudistanut kilpailutusta ja ajanut lääkärien listautumismallia. Mediuutiset palkitsi Aronkydön vuoden 2007 keskustelun herättäjänä.

Aronkytö joutui kuitenkin huomaamaan, että ne samat ominaisuudet, joilla hän niitti menestystä Vantaan terveyspalvelujen johtajana eivät toimineetkaan ministeriössä. Hänen kommunikaatio- ja toimintatapansa olivat räväköitä ja tavoitteensa liian konkreettisia.

Aronkytö pomppaa neuvottelupöydästä työpöytänsä ääreen ja alkaa etsiä tietokoneelta ministeriöaikana laatimiaan luonnoksia.

– Katso nyt. Haluaisin luoda Suomeen toimivan perusterveydenhuollon, jonka keihäänkärkenä olisi perhelääkärijärjestelmä. Monet muut maat kuten Tanska ja Hollanti ovat jo luoneet omat perhelääkärijärjestelmänsä. Budjetista pitäisi irrottaa rahaa erikseen tätä varten. Mutta suomalaiset virkamiehet eivät ajatuksilleni lämmenneet, Aronkytö sanoo.

– Turhauduin. Poliitikot haluavat paremmat palvelut, mutta virkakoneisto ei pysty riittävän käytännönläheisiin muutoksiin. Virkamiehet ovat siiloutuneita, jokainen on ja saa olla kiinnostunut vain omasta vastuualueestaan. Minuakin pidettiin vain terveyskeskuslääkärien etujen ajajana.

Aronkydön mielestä ministeriön ongelma on sekin, että Suomessa – toisin kuin monissa maissa – johtavat virkamiehet eivät vaihdu ministerin vaihtuessa. Tämän Aronkytö myös sanoi ministerille kahdenkeskisessä keskustelussa.

Ministeriö oli Aronkydölle liian hidas ja kankea. Mutta tekisikö Aronkytö itse jotakin toisin, jos saisi uuden tilaisuuden?

– Olen kyllä miettinyt sitäkin, että jos olisin esittänyt ajatukseni eri tavalla, olisivatko ne menneet paremmin läpi.

Aronkytö kävelee työhuoneesta ja näyttää käytävän seinään kiinnitettyä kylttiä, jossa lukee ”Nobody’s perfect except the Captain”. Hän sai sen hallitusneuvos Pekka Järviseltä viimeisenä työpäivänään.

– Varmaan tämä liittyy siihen, kun aina sanoin, että multa puuttuu natsat. Että tiedän, miten tämä pitäisi hoitaa, mutta kun ei ole valtaa.

Lähetä

Tulosta

Jaa