Essi Kähkönen, 19.2.2008, 14:52

Lääkärin roolin rajoilla

Lääkäri Eero Hirvensalo kiemurtelee. Tarkoitus olisi puhua ihmisestä ja tunteista lääkäriprofession alla, mutta Töölön sairaalan tukielinkirurgian vastaavaa ylilääkäriä ja Husin lääkintäpäällikköä ei taida hevin saada tällaisesta avautumaan.

Ehkei ihme. Kun ottaa huomioon kaikki ne suurkatastrofien nostattamat mediamylläkät, joiden keskelle Hirvensalo on viime vuosina joutunut, on helppo aavistaa, että hän puhuisi toimittajille mieluiten silkkaa asiaa.

Mutta yritetään: millaisia tunteita Jokelan koulusurmat Hirvensalossa herätti?

– Se oli poikkeuksellinen ja dramaattinen tapaus ja suomalaisittain epätodennäköinen ilmiö. Lääkärinä oli pakko olla miettimättä uhreja yksilötasolla, silminnäkijöitä, koululaisia ja omaisia. Oli pakko keskittyä työhön turhia tunteilematta.

Julkisuus on sivuseikka

Suuronnettomuudet ovat tehneet Eero Hirvensalosta yhden Suomen tunnetuimmista lääkäreistä. Muistamme uupuneen oloisen hahmon Myyrmannin jälkeisissä televisioiduissa tiedotustilaisuuksissa, vakavamietteisen Hirvensalon suunnittelemassa lääkintälentokuljetuksia tsunamialueelle ja Jokelan koulusurmissa tiedotustoimeensa jo täydellisesti harjaantuneen operaattorin.

”Jokelassa ongelmaksi muodostuivat näkemyserot lääkärin ja poliisin työn välillä.

– Nuo kokemukset ovat kehittäneet tiettyä työrooliani, mutta julkisuus tuli siihen ikään kuin kaupan päälle, eikä minulla ole ollut sen kanssa suurempia vaikeuksia. Jokelassa ongelmaksi muodostuivat näkemyserot siitä, mikä on poliisin, mikä lääkärin työtä. Siellä rajalla taiteileminen oli hankalaa, ylilääkäri tunnustaa.

Hirvensalosta lääkäri- ja siviiliminät on jokseenkin helppo erottaa toisistaan. Hänen vapaa-aikaansa kuuluu muun muassa laulamista espoolaisen seurakunnan kamarikuorossa, kävely- ja hiihtolenkkejä vaimon kanssa, ruuanlaittoa, mökkeilyä sekä aktiivista sukuseuratoimintaa. Työasiat – kuten hän auliisti myöntää – ovat usein mielessä vapaallakin, joskus rasittavuuteen asti.

– Kyllä minä aika sitoutunut työhöni olen. Teen pitkää päivää. Töitä on myös yksityispuolella ja Potilasvakuutuskeskuksen asiantuntijalääkärinä. Eivät mitkään muut jutut, kuten harrastukset, ole sillä tavalla intohimoa herättäviä asioita.

Tavoitettavuudesta tuli palkinto

Mutta puhutaan vielä tovi tapaus Jokelasta, stressistä ja Hirvensalon paineensietokyvystä. Jälkimmäisen täytyy olla erinomainen, kun otetaan lukuun kaikki se vastuu, rankka valvominen sekä otteet, joilla hän asettui puolustamaan tiedotusvälineiden oikeutta saada tapahtuneesta reaaliaikaista informaatiota.

Niistä kannanotoista tuli yhtäältä noottia, toisaalta kiitosta. Valtakunnallisilla lääkäripäivillä tammikuun alussa Hirvensalo sai lääketieteen toimittajien yhdistykseltä Hyvän tiedon omena -palkinnon tavoitettavuudesta, kärsivällisyydestä ja selkokielisyydestä.

Syntynyt 16.12.1954.

Lääketieteen lisensiaatti 1979, lääketieteen tohtori 1990 Helsingin yliopisto.

Ortopedian ja traumatologian dosentti, Helsingin yliopisto.

Vastaava ylilääkäri, Töölön sairaala.

Asiantuntijalääkäri, Potilasvakuutuskeskus

– Jokelassa joutui menemään lääkärin roolin toisellekin puolelle. Piti reagoida siten kuin tunsi oikeaksi. Kovin paljon ei onneksi tarvinnut lähteä sanomisiaan korjailemaan jälkeen päin.

Paineet laukeavat Hirvensalolla helposti yöuniin. Hän sanoo myös oppineensa kunnon kirurgien tavoin nukkumaan pätkissä silloin, kun siihen on tilaisuus.

– Stressin sietoa voi jonkin verran opetella. Pitää miettiä tehtävänkuva valmiiksi, harjoitella sitä ja keskittyä olennaiseen. Ei saisi hajottaa itseään liikaa.

Ote säilyy, kun leikkaa joskus

Hirvensalo tiesi haluavansa lääkäriksi jo koululaisena. Hän piti erityisesti biologiasta ja terveysopista eikä edes harkinnut muita ammatteja.

Alun pitäenkin Hirvensalo tähtäsi kirurgiksi, vaikka nuoresta yleislääkäristä terveyskeskustyökin oli kiehtovaa.

– Halusin jotakin toimenpiteellistä, ja mielenkiinto kohdistui nimenomaan tapaturmakirurgiaan ja ortopediaan. Olen pyrkinyt vieläkin leikkaamaan kohtuullisesti ja päivystämään, jotta ote säilyisi. Tietysti hallinnon joutuu nykyään priorisoimaan ykköseksi.

Mieleenpainuvimmiksi kokemuksikseen Hirvensalo nimeää ensimmäiset vaikeat ja onnistuneet leikkauksensa sekä monet sellaiset traumapotilaat, joissa hoitoratkaisut näkee nopeana toipumisena.

– Toisaalta monet niistä nuorista monivammapotilaista, jotka ovat menehtyneet leikkauspöydälle, ovat jääneet pysyvästi mieleen. Että olisiko voinut tehdä jotakin toisin. Jos ei, se täytyy vain hyväksyä.

Esimiehenä Hirvensalo on tottunut käymään läpi epäonnistumisia. Hänen mielestään virheet pitää käsitellä, niihin on löydettävä ratkaisu ja koetettava varmistaa, etteivät ne toistu. Henkilökunnassaan hän arvostaa sitoutuneisuutta sekä kunnioittavaa asennetta potilaisiin ja työyhteisöön.

– Olen hyvin ylpeä siitä, että meillä on maan taitavimpia kirurgeja. Töölö on traumasairaalana käsite koko Suomessa.

Innoittajat ja esikuvatkin löytyvät kirurgeista.

– Niitä kollegoja pidän korkeassa arvossa, jotka ovat pystyneet siirtämään tietoaan eteenpäin, opettamaan ja olemaan innostavia. Ja niitä, jotka eivät ole liian itsekkäitä, vaan tekevät työtä potilaan ehdoilla.

Kuva: Jari Härkönen