25.5.2007, 10:07

Pomo pilaa apteekin ilmapiirin

Johtajuus tökkii apteekeissa. Tätä mieltä ovat Helsingin yliopiston sosiaalifarmasian professori Marja Airaksinen ja Farmasialiiton puheenjohtaja Inka Puumalainen.

Apteekin johtamisongelmat näkyvät esimerkiksi siinä, että yhdessä sovitut tavoitteet ja pelisäännöt puuttuvat.

– Kehityskeskustelut ovat arkipäivää hyvin harvassa apteekissa. Myös täydennyskoulutukseen pääsy ontuu, Puumalainen kuvaa.

Puumalaisen mukaan apteekkarin tai proviisorin heikot johtamistaidot nakertavat työhyvinvointia. Jos ei pääse koulutuksiin eikä koe itseään asiantuntevaksi, työkään ei maistu.

Uudenmaan työsuojelupiirin tarkastajan Erika Kähärän tuntuman mukaan apteekeista tulee yhteydenottoja häirinnan takia muuta kaupan alaa suhteellisesti enemmän. Kaupan ala taas on häirintäyhteydenotoissa normaalilla tasolla. Apteekkilaisten häirintäyhteydenottoja ei tilastoida erikseen.

– Luulen, että taustalla piilee apteekkien henkilöstörakenne, joka on melko jyrkän hierarkkinen verrattuna muuhun vähittäiskauppaan. Toinen ala jossa samanlainen rakenne on tyypillinen on sosiaali- ja terveysala ja sen alan yhteydenotot häirintä asioissa ovat jo tilastoidun tunnetusti korkeat. Minusta apteekki-ala on tavallaan sekoitus terveydenhoito- ja kaupan alaa, Kähärä sanoo.

Kyttääjiä ja löysiä pomoja

Kaksikymmentä vuotta eri apteekeissa farmaseuttina työskennellyt proviisoriopiskelija Susanna Palojoki on joutunut ongelmapomon uhriksi.

– Apteekkari ei luottanut meihin yhtään, vaan kyttäsi koko ajan, tulivatko hommat hoidettua. Kerrankin tarkistin apteekin laskuja tuntikausia. Kun olin saanut työn tehdyksi, apteekkari komensi teknisen apulaisen tarkistamaan ne uudelleen. Kyllä pänni!

Sillä kertaa Palojoki nieli kiukkunsa. Muutamaa vuotta myöhemmin kokeneempi farmaseutti Palojoki irtisanoutui toisen huonon pomon palveluksesta.

Kyttääjäpomon lisäksi toinen hankalan johtajan prototyyppi on Palojoen mukaan löysä johtaja. Jos apteekkari tai proviisori ei kanna työnjohtovastuuta, alkaa sitä ottaa yksi ja toinenkin, mikä aiheuttaa eripuraa työyhteisössä. Työkaverit eivät katso hyvällä, jos joku hierarkiassa samanarvoinen alkaa komennella. Tilanne on vaikea, koska jonkun on johdettava.

Pari vuotta sitten Palojoki päätti lähteä opiskelemaan itse proviisoriksi. Pro gradu -tutkimuksessaan hän halusi selvittää, ovatko muutkin farmaseutit joutuneet kärsimään huonosta johtamisesta. Tulokset ovat vielä pitkälti analysoimatta, mutta alustavien arvioiden mukaan näyttää siltä, että ovat.

Palojoki pitää tärkeimpänä syynä huonoihin johtamistaitoihin proviisorien puutteellista johtamiskoulutusta.

– Omaan tutkintooni sisältyi viisi opintoviikkoa johtamistaitoja. Se ei ole alkuunkaan tarpeeksi.

Johtamiskoulutuksen osuutta on hieman lisätty uuteen proviisoritutkintoon, mutta opetusministeriön terveydenhuollon esimiehille määrittelemä 40 opintoviikon tavoite jää yhä kauas.

Toinen syy huonoon johtamiseen on apteekeille tyypillinen tiukka hierarkia. Se oireilee esimerkiksi siten, että työntekijän osaamista ei arvosteta. Työt jaetaan tittelin, ei taitojen mukaan.

Lue lisää 25.5. ilmestyneestä Mediuutisista.