Erpo Pakkala, 4.7.2005, 9:12

Niskan retkahdusvammat lisääntyneet

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että liikenneonnettomuuksissa ilmaantuvat niskan retkahdusvammat ovat yleistyneet, vaikka liikenneonnettomuuksiin liittyvä vammautuminen on muuten vähentynyt. LL Timo Miettisen väitöstutkimuksessa selvitetään ensimmäistä kertaa niskan retkahdusvammojen ilmaantuvuutta, vaikeusastetta ja oireiden pitkittymistä Suomessa.

Vain kohtalaisen pieni osa (noin 25 %) peräänajokolareista johtaa niskan retkahdusvammaan, ja suurin osa vammoista näyttää olevan vaikeusasteeltaan lieviä, kun luokittelussa käytetään kansainvälistä WAD-luokitusta. Yhden ja kolmen vuoden seurannassa retkahdusvammaan liittyvistä vaikeista pitkäaikaisoireista kärsii noin 10 prosenttia loukkaantuneista. Kolarin jälkeisten oireiden vaikeusaste ja oma kokemus oireiden aiheuttamasta toimintakyvyn heikentymisestä ennustavat hyvin pitkäaikaisten oireiden esiintyvyyttä.

Useat psykososiaaliset ja sosiodemograafiset tekijät kytkeytyvät pitkäaikaisiin terveysongelmiin retkahdusvamman jälkeen, tilastollisesti merkitsevimpänä matala koulutustaso. WAD-luokituksen ja vammautuneen omaa arviota toimintakyvyn heikentymisestä kuvaavan yksinkertaisen NDI-kyselyn käyttö ovat hyviä apuvälineitä, kun halutaan seuloa henkilöitä, joilla on suurentunut riski kärsiä pitkäaikaisista oireista niskan retkahdusvamman jälkeen. Niskan retkahdusvamman yleensä hyvää ennustetta on myös syytä korostaa.

Tutkimuksessa selvitettiin vuonna 1998 Suomessa liikenneonnettomuuksissa ilmaantuneiden niskan retkahdusvammojen määrää, vaikeusastetta, pitkäaikaista ennustetta ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Liikennevahinkoja korvaaviin vakuutusyhtiöihin ilmoitettiin kaikkiaan 508 niskavammaa. Tutkimuksen perusjoukko koostui 201 henkilöstä. Yhden vuoden seurannassa oli mukana 182 henkilöä ja kolmen vuoden seurannassa 144 henkilöä. Vakuutusyhtiöille ilmoitettujen niskavammojen määrä suhteessa kaikkiin liikenneonnettomuuksissa ilmaantuneisiin vammoihin oli pieni (3,7 %), ja määrä oli myös pieni suhteessa kaikkiin peräänajokolareihin (25 %).

WAD-luokituksen mukaan noin 11 prosenttia loukkaantuneista kärsii vaikeammista oireista onnettomuuden jälkeen (WAD III). Naisilla esiintyi enemmän niskan retkahdusvammoja (65,2 %). Noin 10 prosenttia loukkaantuneista koki terveydentilansa heikentyneen merkittävästi niskan retkahdusvammaan liittyvien oireiden takia vielä kolmen vuoden kuluttua ja jopa 17 prosenttia käytti terveyspalveluja niskan retkahdusvammasta johtuvien oireiden takia kolmen vuoden kuluttua onnettomuudesta. 39 prosenttia vammautuneista oli ollut sairauslomalla vuoden seurannassa ja kolmen vuoden seuranta-aineistosta 4,2 prosenttia ilmoitti olleensa yli kuusi kuukautta sairauslomalla niskan retkahdusvamman takia. Pitkäaikaisseurannassa koulutustaso, mielialaan ja psyykkisen kuormitukseen liittyvät tekijät, oma-arvio oireiden aiheuttamasta toimintakyvyn heikentymisestä sekä keskeneräiset vakuutusasiat liittyivät kaikki huonompaan selviytymiseen onnettomuuden jälkeen.

Miettisen tutkimus tukee kansainvälisissä tutkimuksissa tehtyjä havaintoja siitä, että seurannassa on syytä kiinnittää erityistä huomiota henkilöihin, joilla on WAD-luokituksen mukaan vaikeammat vammat (WAD III), matala koulutustaso tai jotka NDI-kyselyn mukaan kokevat vammasta aiheutuvien niskaoireiden huomattavasti heikentyvän toimintakykyä. Kokonaisuudessaan retkahdusvamman ennuste on kuitenkin hyvä.

Miettisen väitöskirja Whiplash injuries in Finland. Incidence, prognosis and predictive factors for the long-term outcome. (Niskan retkahdusvammat Suomessa. Pitkäaikaiset oireet ja ennustavat tekijät) tarkastettiin 22.6.2005 Kuopion yliopistossa.

Lähetä

Tulosta