Erpo Pakkala, 17.11.2005, 8:34

Kolesterolin hoito kaipaa tehostusta

Nykyistä tehokkaammalla kolesterolin hoidolla voidaan vähentää merkittävästi sydänkohtauksia, aivohalvauksia ja verisuonitoimenpiteiden, kuten pallolaajennuksen tarvetta.

Atorvastatiinia käyttäneillä sepelvaltimotautipotilailla havaittiin selkeästi vähemmän sydän- ja verisuonitapahtumia kuin simvastatiinia käyttäneillä.

IDEAL-tutkimuksen mukaan atorvastatiinia käyttäneillä potilailla oli 11 prosenttia vähemmän sydänkuolemia, sydänkohtauksia tai sydänpysähdyksiä kuin simvastatiinia käyttäneillä. Atorvastatiini-potilailla esiintyi jopa 17 prosenttia vähemmän kuolemaan johtamattomia johtaneita sydänkohtauksia ja 13 prosenttia vähemmän sepelvaltimotapahtumia ja aivohalvauksia.

Viisi vuotta kestäneessä tutkimuksessa oli mukana yhteensä 8 888 potilasta, joiden keski-ikä oli 62 vuotta ja joilla oli ollut aiemmin sydänkohtaus. Suomalaisia oli mukana 500.

Potilaat saivat kolesterolin hoitoon joko atorvastatiinia (80 mg) tai simvastatiinia (20 mg tai 40 mg). Tavoitteena oli selvittää, vähentääkö tehostettu kolesterolin hoito sydän- ja verisuonitapahtumia.

Tutkimuksessa mukana olleiden potilaiden LDL-kolesterolitaso oli alkuvaiheessa keskimäärin 3,16 mmol/l. Sepelvaltimotautia sairastavien tavoitetaso on alle 2,5 mmol/l. Tehokkaan hoidon avulla potilaat saivat laskettua LDL-kolesteroliaan suositusten alapuolelle. Atorvastatiinia käyttäneiden potilaiden kolesteroliarvot saatiin huomattavasti alemmalle tasolle (2,1 mmol/l) kuin simvastatiinia käyttäneiden (2,7 mmol/l).

– Sydän- ja verisuonitauteja sairastaville potilaille ja heidän lääkäreilleen IDEAL-tutkimus merkitsee, että tämän riskiryhmän hoidossa tulee seurata tarkasti kolesteroliarvoja ja tarvittaessa nostaa kolesterolilääkkeen annosta niin, että tavoitearvo (kolesteroli alle 4,5 mmol/l tai LDL-kolesteroli alle 2,5 mmol/l) tehokkaasti alitetaan. Vaikka atorvastiinihoito 80 mg/vrk osoittautui tehokkaaksi ja hyvin siedetyksi, tulee kolesterolilääkitys aina liittää ruokavaliohoitoon, ja sen tulee tapahtua lääkärin jatkuvassa seurannassa, kommentoi professori Matti J. Tikkanen Helsingin yliopiston Lääketieteellisestä tiedekunnasta. Professori Tikkanen on kuulunut tutkimuksen kansainväliseen ohjausryhmään.