Harri Junttila, 20.10.2004, 15:00

Hoitokriteerit herättävät odotuksia ja huolia

Ensi maaliskuussa käyttöön otettavat kiireettömän hoidon kriteerit ja siihen liittyvä hoitoonpääsyn turvaaminen tietyn ajan sisällä eli hoitotakuu on saanut sitä enemmän kritiikkiä, mitä lähempänä se on.

On esimerkiksi väitetty, että kroonisesti sairaiden asemaa ei ole riittävästi huomioitu, että ennaltaehkäisevän työn merkitystä perusterveydenhuollon osalta ei ole huomioitu, että kysymyksessä on resurssien siirto temppulääketieteeseen tai että muutos huonontaa ikääntyneiden asemaa.

– Olisiko sitten ollut parempi, että mitään ei olisi tehty? Olisi jatkettu vanhalla järjestelmällä?, kysyi STM:n lääkintöneuvos Jouko Isolauri Finlandia-talolla järjestetyssä Terveysfoorumissa.

Isolaurin mukaan nykytilanteen huonot puolet ovat aika hyvin kaikkien tiedossa. Hoitoonpääsy voi kestää vuosia, terveyspalvelut ovat epätasa-arvoisia, terveyskeskuslääkäreistä on jatkuva pula ja niin edelleen.

Yksi tärkeimmistä syistä kriteerien luomiselle on hoidonsaannin tasa-arvoistaminen.

– Alueelliset erot kiireettömän hoidon järjestämisessä voivat olla jopa kymmenkertaiset tiettyjen sairauksien kohdalla. Ei tämmöisessä järjestelmässä ole mielestäni järkeä, Isolauri sanoi.

Yleisön joukossa oltiin melko pitkälle samaa mieltä Isolaurin kanssa.

– Kriteerien käyttöönottoa puoltaa se, että jos vähänkään saadaan eriarvoisuutta vähentymään, niin silloin on jo erittäin paljon saavutettu, sanoi eräs nimettömänä pysytellyt yleisön jäsen.

Onko luvassa pistekauppaa?

Keskustelun puheenjohtaja arkkiatri Risto Pelkonen oli huolissaan kriteereihin liittyvän pistejärjestelmän luotettavuudesta. Järjestelmä otetaan käyttöön ensi maaliskuussa ilman kokonaisvaltaista testaamista.

– Kun näitä hoitokriteereitä laaditaan näin suurella vauhdilla, niin eikö niiden toimivuutta olisi syytä testata käytännössä? On nimittäin aika uusi maailma, että joku pisteluku määrittää minne se ihminen joutuu. Oletteko miettineet, syntyykö tästä maailma, missä näitä pisteitä ostetaan, kerätään ja myydään, Pelkonen provosoi keskustelijoita.

Järjestelmän kehittämisessä mukana alusta saakka ollut PPSHP:n johtajaylilääkäri Lauri Nuutinen oli sitä mieltä, että pisteet ovat vain osa kokonaisuutta.

– Ei tämä muodostu sellaiseksi, että potilas opettelee netistä oirekuvan ulkoa ja saa pisteet. Hoidon tarpeen määritteleminen on kokonaisuus, jonka apuvälineinä pisteytystä käytetään. Luotan lääkärikunnan harkintaan tässä asiassa, Nuutinen sanoi.

Nuutinen kaipasi arkkiatrin tavoin mahdollisuutta testata pistejärjestelmän vaikutusta potilasvirtoihin.

Entäpä juridinen puoli?

Keskustelua herätti myös tilanne, jossa pitkään jonossa hoitoa odottanut potilas poistetaan uusien kriteerien mukaan jonosta. Äkkipäätään epäoikeudenmukaiselta tuntuvan tilanteen ei kuitenkaan pitäisi aiheuttaa kansalaisissa huolta, koska lääkärin päätöksen voi aina riitauttaa.

Kiireellisyyslistojen juridista puolta käsitteli korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos Marita Liljeström.

– Potilas voi edelleenkin hallintoriitamenettelyssä saattaa hallintotuomioistuimen ratkaistavaksi onko kunta tai kuntayhtymä laiminlyönyt velvollisuutensa järjestää hänelle terveyspalveluja, Liljeström sanoi.

STM:n Isolauri totesi, että hoitokriteerit eivät ole lääkärille pakottava ohje, koska hoitopäätökset tekee lääkäri yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Sen sijaan sairaanhoitopiirejä ne velvoittavat enemmän, koska piireillä on velvollisuus tarjota alueellaan tasa-arvoista hoitoa.

– Miten tämä nyt oikein sopii yhteen?, hämmästeli Pelkonen

Isolaurin mukaan yksi hoitotakuun onnistumisen edellytyksistä onkin se, kuinka sairaanhoitopiirit pystyvät välittämään sen kentälle. Terveydenhuollon johtamien on ison haasteen edessä.

– Nyt on terveydenhuollon johtajien paikka saada ihmiset sitoutumaan näihin ohjeisiin. Papereiden laatiminen on pikkujuttu sen rinnalla, kuinka valtavan vaikeaa tämän asian implementointi tulee olemaan, Isolauri sanoi.