OPINTIE

Reima Kangas, 22.1.2010, 7:45

Lääkäri: Väitöskirjan teko kannattaa

Miksi aloitit väitöskirjan tekemisen?

Markku Saraheimo: Olin ollut parikymmentä vuotta kliinikkona ja erityisesti diabeteksen hoidossa. Sain mahdollisuuden päästä Per-Henrik Groopin johtamaan ryhmään tekemään tutkimusta diabeettisesta munuaistaudista. Tuntui, että on oikea aika siirtyä tutkijaksi. Jatkan tästä eteenpäinkin saman aiheen parissa.

Minna Kankuri-Tammilehto: Halusin pätevöityä tekemään itsenäisesti tutkimustyötä. Molemmissa erikoisaloissani tutkimustyön tekeminen on tärkeä osa työnkuvaa. Kiinnostukseni tutkimustyöhön syntyi jo lukiossa.

Ulla Saxén: Halusin uutta ja vaihtelua arkipäivän työhön sekä kehittää itseäni.

Miten tutkimuksen teko sopi yhteen työn kanssa?

MS: Ei olisikaan onnistunut päivätyön ohella. Tein tutkimusta 3–4 arkipäivänä viikossa ja usein ainakin jompanakumpana viikonlopun päivistä. 1–2 päivänä pidin yksityisvastaanottoa ja kesäisin olin Herttoniemen sairaalassa, jotta kosketus potilastyöhön säilyisi.

»Väitöstutkimus vaatii paneutumista, innostusta, satsausta ja itsekuria.»

MK-T: Tein tutkimusta osittain EVO-tutkimuspalkalla. Olen saanut jonkin verran rahoitusta säätiöiltä ja pitänyt virkavapaata. Kesäkuusta 2008 lähtien valmistelin väitöskirjaani kokonaan työn ohessa ja kaikilla lomilla. Olen tehnyt tutkimustyötä jaksottain, sillä olen samanaikaisesti valmistunut syöpätautien erikoislääkäriksi, hankkinut pätevyyttä syöpägenetiikasta ja aloittanut perinnöllisyyslääketieteen erikoistumisopinnot.

US: Menin yliopistoon kliinisen opettajan työhön. Kesäisin oli aikaa tehdä tutkimusta, ja osittain työaikanakin. Tutkimusvapaata pidin muutaman viikon.

Oliko väitöstyön teko raskasta?

MS: Aika ajoin. Tulosten analysointi, artikkeleiden kirjoittaminen ja muutoksien teko vaati paneutumista, aikaa ja keskustelua kollegojen kanssa. Viimeinen vuosi oli vielä aiempia raskaampi.

MK-T: Väitöskirjaa olen tehnyt lukuisina työpäivän jälkeisinä iltoina, jopa yön tunteina, viikonloppuina ja lomina. Minut yllätti työn laajuus ja aika, joka menee viimeistelytyöhön ja tutkimustuloksien loogiseen esittämiseen helppolukuiseen muotoon.

Väitöstä edeltävä puoli vuotta oli erittäin kiireistä aikaa. Piti sovitella aikaa kliiniselle päivätyölle, talon rakentamiselle, väitöskirjan valmistumiselle ja saattamiselle painokuntoon sekä väitöstilaisuuden ja karonkan järjestämiselle.

US: Jos olisin tiennyt alussa, kuinka paljon siihen menee aikaa ja ponnisteluja, en tiedä, olisinko alkanut koko työhön.

Oletko tyytyväinen jälkeenpäin?

MS: Kyllä. Tutkimuksessa tuli diabeettisen munuaistaudin mekanismeista uutta tietoa, jolla saattaa olla myös kliinistä merkitystä. Kahta osajulkaisuistani on referoitu tähän mennessä yli 50 kertaa.

MK-T: Olen. Tohtorintutkinto antaa valmiuksia sekä pohtia, mitkä kysymykset ovat tärkeitä potilaiden diagnosoinnin, hoidon ja ennusteen kannalta että millaisin tutkimustavoin voi hankkia vastauksia näihin kysymyksiin. Olen saanut valmiuksia arvioida kirjallisuudessa esitettyjen tutkimustuloksien luotettavuutta ja merkitystä. Lisäksi olen huomannut, että prosessin aikana muistini käyttö on kehittynyt. Väitöskirja on minun aloillani myös uran kannalta aika tärkeä. Sitä ei aina vaadita erikoislääkärin virkaan, mutta siitä on ehdottomasti hyötyä.

US: Olen tyytyväinen että aloitin työn ja erittäin tyytyväinen, että kykenin viemään sen loppuun. Se oli minulle tärkeää. Sain näkökulmaa työhöni, ja henkinen kasvu tuli mukana.

Millaisia vastoinkäymisiä tuli eteen?

MK-T: Jotkin tutkimani molekyylibiologiset tekijät eivät osoittautuneet merkityksellisiksi munuaissyövän ennusteen kannalta. Näistä töistä ei saatu julkaisua. Lisäksi olisin halunnut selvittää erään mielenkiintoisen molekyylibiologisen tekijän merkitystä alfainterferonihoidetuilla potilailla, sillä kyseinen tekijä on osoitettu hyväksi ennusteelliseksi tekijäksi interleukiini-2-hoidetuilla potilailla. Kuitenkaan kyseistä tekijää tunnistavaa vasta-ainetta ei ollut saatavilla vuonna 2006.

US: Tulokset eivät aina olleet odotettuja. Kesti kaksi vuotta saada toinen kansainvälinen artikkeli julkaistuksi. Käytännön asioiden järjestäminen oli usein hankalaa.

Miten väitöskirjan teko eroaa erikoistumisopinnoista?

US: Väitöstutkimus vaatii enemmän omatoimista paneutumista, innostusta, satsausta ja itsekuria. Mitään ei tule, jos ei itse tee.

Millaisia oivalluksia sait?

MK-T: Yksi merkkipaalu oli vuonna 2004, kun huomasin tuntevani tutkimustyöhön liittyvän kirjallisuuden varsin syvällisesti ja itse löysin tutkimustyön ilon. Toinen merkkipaalu oli syksy 2007, jolloin huomasin että tutkimustyö alkoi olla jopa helppoa. Tiimityön merkitys osoittautui tärkeäksi.

Mikä kannusti eteenpäin?

MS: Ei tästä olisi tullut mitään ilman tutkimuskavereiden ja -ystävien tukea. Perheen tuella oli suuri merkitys.

– Hyvien ohjaajien merkitys on väitöskirjaprosessissa tärkeä, sanoo sairaanhoitaja Tuija Varke-Mobergin (oik.) kanssa työskentelevä syöpätautien erikoislääkäri Minna Kankuri-Tammilehto. Hän kiittää omia ohjaajiaan, joilta oppi paljon tutkimustyöstä.

Lähetä

Tulosta

Kommentoi artikkelia

OSAAMINEN

Ville Miettinen, 22.1.2010 12:06

Täydennyskoulutusta ei vahdita

STM:llä ei ole kantaa järjestelmälliseen koulutuksen valvontaan. »

OPINTIE

Reima Kangas, 22.1.2010 7:45