Vaativa mutta antoisa vuosi

Satu-Liisa Pauniaho juttelee potilaansa Ilmari Mattilan kanssa ennen päiväkirurgista leikkausta.

Kuva: Miisa Kaartinen

Paperitöitä, byrokratiaa ja hankalia käytännön järjestelyjä. Mutta myös arvokasta koulutusta, kokemusta ja uusia ystäviä.

Tällainen oli lastenkirurgi Satu-Liisa Pauniahon vuosi Alder Heyn lastensairaalassa Englannin Liverpoolissa, josta hän haki lisäoppia tuoreena erikoislääkärinä.

Mukana oli myös perhe: diplomi-insinöörinä työskentelevä Lauri Pauniaho, nyt kuusivuotias Tuomas ja neljävuotias Iris.

– Suunnattoman joustava mieheni teki Liverpoolissa etätöitä, poika oli ensimmäisellä luokalla koulussa ja au pair hoiti tyttöä kotona. Minä sain keskittyä töihin, Satu-Liisa Pauniaho kiittelee.

Suomeen perhe palasi kesäkuussa, mutta mielessä kypsyy jo ajatus uudesta reissusta. Pauniahon toiveissa on hankkia mini-invasiivisen kirurgian erityisosaamista jossain päin Eurooppaa.

Nyt Pauniaho työskentelee lastenkirurgin sijaisena Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän on mukana myös Nelosen Sairaala-sarjan kuvauksissa.

Professori patisti matkaan

Harjoittelu ulkomailla edellyttää, että esimiehellä on kontakteja ulkomaisiin keskuksiin. Täysin tuntematonta ei kukaan ota töihin.

Satu-Liisa Pauniahon patisti matkaan lastenkirugian professori Risto Rintala, jonka ohjauksessa hän harjoitteli Helsingissä.

Rintala työskenteli Alder Heyn sairaalassa opettajana ja erikoislääkärinä 1990-luvun puolivälissä. Hän koulutti useita erikoistuvia, jotka opettivat nyt vuorostaan Pauniahoa.

Rintala pyrkii lähettämään ulkomaille kaikki loppuvaiheen erikoistuvat lastenkirurgit, jotka tähtäävät uraan yliopistosairaalassa.

– Työskentely ulkomailla auttaa näkemään, että on monia tapoja ratkaista asioita. Isoissa maissa ja keskuksissa otetaan uusia menetelmiä nopeammin käyttöön kuin Suomessa, Rintala perustelee.

Toinen syy lähteä on verkostoituminen. Ulkomaisten kollegojen konsultointi on jatkossa helppoa, kun ihmiset ovat tuttuja.

Rintala on itse erikoistunut vastasyntyneiden harvinaisiin epämuodostumiin, joita hän leikkaa eri puolilla Suomea ja Pohjois-Eurooppaa.

– Kun kirurgi liikkuu, potilaan ja hänen perheensä ei tarvitse liikkua.

Tuliaisina uusia hoitokäytäntöjä

Englannissa töitä tehtiin erikoislääkärien johtamissa tiimeissä. Vaikka Pauniaho oli valmis lastenkirurgi, hän työskenteli loppuvaiheen erikoistuvana lääkärinä.

– Tehtävä oli hyvä, sillä sain ohjausta, mutta pääsin myös itse leikkaamaan.

Pauniaho teki vuoden aikana noin 300 leikkausta, joista osa oli vaativaa vastasyntyneiden kirurgiaa. Kerran viikossa oli opetuskierros, jossa erikoislääkäri tenttasi erikoistuvia.

– Jouduimme selittämään asioita sappinesteen tehtävistä ja kolesterolin molekyylirakenteesta lähtien.

Pauniaho oppi myös erilaisia hoitokäytäntöjä, joita aiotaan nyt kokeilla Taysissa. Esimerkiksi keuhkokuumeen yhteydessä kehittyvä vaikea märkäkertymä eli pleuraempyema voidaan hoitaa ilman leikkausta liuoutushoidolla.