TERVEYSTALON BLOGI
Juha Tuominen, 26.4.2012, 9:02Terveydenhuollon uudistamisen opit
Terveydenhuoltojärjestelmän uudistamistarpeesta ja monikanavaisen
rahoitusjärjestelmämme ongelmista ollaan yhtä mieltä. Uudistamisen keinoista
ja ratkaisuista ongelmiin taas esiintyy lähes yhtä monta näkemystä kuin on
esittäjää. Suomessa uudistamisen keskiöön on valittu rakenteelliset ja
hallinnolliset ratkaisut - kuntakoon suurentaminen,
yhteistoiminta-aluemallit ja sosiaali- ja terveydenhuollon muodollinen
eheys. Muualla Euroopassa taas uudistuksessa keskeisemmässä roolissa ovat
olleet rahoitusjärjestelmän kehittäminen, potilaiden vapaa liikkuvuus ja
palveluntuottajien kilpailu.
Terveydenhuoltojärjestelmää uudistettaessa muissa pohjoismaissa, Hollannissa, Saksassa ja Englannissa rahoitusvastuu ja ohjausvoima on siirretty suuremmalle kokoavalle toimijalle, palvelujen tuotantojärjestelmä on monipuolistunut, joustavuus lisääntynyt (mm. yleislääkäri-perhelääkärijärjestelmän korostaminen), palveluntuottajien ansaintalogiikkaa on selkeytetty, julkinen raha on kanavoitu laadukkaisiin ja vaikuttaviin palveluihin ja potilaiden valinnanvapautta sekä asiakaslähtöisyyttä on lisätty.
Terveydenhuoltojärjestelmän uudistamisessa on syytä oppia muiden maiden keinoista ja ratkaisuista sekä myös tehdyistä virheistä. Ruotsi on järjestelmällisesti uudistanut terveydenhuoltojärjestelmäänsä viime vuosina. Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmän vahvuuksia ovat yhtenäinen rahoitusjärjestelmä ja palvelujen kehittäminen kokonaisuutena. Näistä asioista voisimme ottaa oppia Suomessakin. Suurimmat erot verrattuna Suomeen koskevat yksityisen ja julkisen terveydenhuollon yhteistoimintaa sekä potilaiden valinnanvapautta.
Naapurin mallissa maakäräjien asema on vahva
Ruotsissa terveyden- ja sairaanhoidon järjestämisvastuu on jaettu valtion, maakäräjien ja kuntien kesken. Maakäräjillä (landsting) on selkeä vastuu terveydenhuoltojärjestelmästä. Ne vastaavat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rahoituksesta ja järjestämisestä ja siitä, että laissa määritelty terveydenhoidon vähimmäisvaatimus täyttyy riittävien palvelujen kautta.
Maakäräjät toimivat jokaisessa läänissä ja huolehtivat yksittäisille kunnille liian kalliiksi tulevista tehtävistä, kuten sairaaloista ja suurimmasta osasta perusterveydenhuoltoa. Maakäräjät ja kunnat päättävät itsenäisesti järjestettävien palvelujen tasosta ja järjestämistavasta. Molemmilla on verotusoikeus. Toimintaa rahoitetaan 70 prosenttisesti verotuloilla, minkä lisäksi maakäräjät saavat tuloja asiakasmaksuista ja palveluiden myynnistä. Jäljelle jäävä osuus katetaan valtionavulla, joka määräytyy alueen sosioekonomisen rakenteen mukaan.
Maakäräjäjärjestelmä on johtanut tilaaja-tuottaja -mallin käyttöönottoon. Tilaajaorganisaatio analysoi väestön palvelutarpeita ja pyrkii ohjaamaan voimavaroja ja palvelutilauksia tämän tiedon avulla. Järjestelmää kehitetään potilaiden ja muiden asiakkaiden palautteen perusteella. Tällä mallilla voidaan selvittää huomattavasti perusteellisemmin ja vuorovaikutteisemmin asiakkaiden näkemyksiä ja toivomuksia sekä terveydenhuollon palvelu- ja hoitotarpeita.
Ruotsissa potilas saa valita
Vuonna 2009 Ruotsissa astui voimaan nk. Vård val -lainsäädäntö, jossa maakäräjillä on velvollisuus luoda kilpailutukselle vaihtoehtoinen kaikkia palvelun tuottajia samanarvoisesti kohteleva järjestelmä. Uudistuksen päätavoitteena oli lisätä potilaan valinnanvapautta ja vaikutusmahdollisuuksia sekä helpottaa erilaisten tuottajien toimimista osana julkisesti rahoitettua perusterveydenhuoltoa. Lisäksi palvelujen saatavuutta ja laatua haluttiin parantaa ottaen huomioon tuleva EU-lainsäädäntö mm. kilpailutuksen ja potilaiden vapaan liikkuvuuden osalta. Uusi korvausjärjestelmä ei erottele yksityistä ja julkista puolta, vaan kaikki tarjoajat, jotka täyttävät maakäräjien asettamat vaatimukset, voivat toimia järjestelmässä. Potilas voi vapaasti valita lääkärinsä yksityisen ja julkisen palveluntuottajan välillä, myös oman maakäräjäkuntansa ulkopuolelta. Korvaus seuraa potilasta.
Uuteen järjestelmään siirtymisen myötä maakäräjät ovat ryhtyneet ostamaan enemmän yksityisten tuottajien palveluita. Alueella toimivista yksityisistä toimijoista valtaosalla on sopimus maakäräjien kanssa. Yksityisen tuottajan valinta tehdään, joko kilpailuttamalla tai ilman, hyväksymällä palveluntuottaja laadun perusteella. Palvelun hintaa ei käytetä hyväksyttämis- tai vertailuperusteena, vaan yksityisen palveluntuottajan hintataso on oltava sama kuin julkisen palveluntuottajan. Ruotsissa palveluntuottajan lopullinen valinta on siis annettu asiakkaan päätettäväksi. Palveluntuottaja, esimerkiksi yksityinen lääkäriasema, ei voi kieltäytyä ottamasta potilasta vastaan resurssipulaan vedoten, vaan kaikki potilaat on hoidettava.
Tuottavuus ja tasa-arvo on parantunut – virheistä voidaan oppia
Tuottavuus on kilpailun johdosta Ruotsissa noussut ja yksityisiä toimijoita perusterveydenhuollossa on jo noin kolmannes. Esimerkiksi Tukholman läänissä tuottavuus on uudistuksen myötä noussut 10 prosenttia, kulut ovat pysyneet kurissa ja hoitojonot purettu. Lisäksi lääkärikäynnit ovat lisääntyneet 20 prosenttia ja tarjonta parantunut erityisesti vähävaraisemmilla alueilla. Hyvien tulosten myötä Ruotsi aikookin nyt siirtää potilaan vapaus valita -mallin myös erikoissairaanhoitoon.
Suomessa Elinkeinoelämän keskusliiton mielipidekyselyt osoittavat, että kansalaiset haluavat lisää vaihtoehtoja julkiseen palvelutuotantoon; yli 70 prosenttia suomalaisista pitävät hyvänä asiana sitä, että kunnat käyttävät apunaan yksityisiä palveluntuottajia.
Kansalaisten valinnanvapaus on välttämätön oikeus tulevaisuuden terveydenhuollossa, tähän velvoittaa jo tuleva EU-potilasliikkuvuusdirektiivi. Ruotsin kaltaisen mallin käyttöönotto Suomessa monipuolistaisi palvelutarjontaa, nopeuttaisi potilaiden hoitoon pääsyä sekä mahdollistaisi ikääntyvän väestön hoitotarpeisiin vastaamisen. Terveydenhuoltojär§jestelmää uudistettaessa täytyy meidän ottaa oppia naapurista, myös siellä tehdyistä virheistä ja kehittää järjestelmäämme edelleen. Ensiaskel tähän suuntaan on lisätä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja siirtyä hallinto- ja rakennekeskeisestä ajattelutavasta tarve- ja asiakaslähtöiseen ajatteluun.
Kirjoittaja on Terveystalon johtava ylilääkäri.
