TERVEYSTALON BLOGI
Juha Tuominen, 12.4.2012, 9:15Potilasdirektiivi pakottaa täysremonttiin
Kaikilla potilailla tulisi olla oikeus riittävän nopeaan, oikea-aikaiseen ja
laadukkaaseen terveydenhoitoon. Oikeuden toteutumiseksi kaikilla
kansalaisilla on oltava valinnanvapaus hankkiessaan terveydenhuollon
palveluita. Syksyllä 2013 voimaan astuva EU-direktiivi potilaiden vapaasta
liikkuvuudesta asettaa terveydenhuoltojärjestelmämme muutoksen eteen ja
antaa mahdollisuuden näiden oikeuksien toteutumiselle.
Yleiseurooppalainen linjaus kansalaisyhteiskunnan muutoksesta nousee esille myös hallitusohjelmassa. Terveydenhuoltolain toimeenpanoa jatketaan perusteluna valinnanvapauden toteutumisen vahvistaminen ja erikseen mainitaan myös, että ”valinnanvapauden lisäämiseksi toimeenpannaan EU:n potilasdirektiivi.”
EU-direktiivin myötä potilas voi oma-aloitteisesti hakeutua hoitoon toiseen jäsenmaahan ilman ennakkolupaa. Jäsenvaltio on velvollinen korvaamaan kustannukset samalla periaatteella kuin kotimaassa annetusta hoidosta. Ainoastaan matkakustannukset jäävät potilaan itse maksettaviksi. Viranomainen voi kieltää matkan vain erittäin pätevästä syystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi jono rintasyöpäleikkaukseen on potilaan näkökulmasta liian pitkä, voi hän halutessaan hankkia leikkauksen yksityiseltä puolelta vaikkapa Saksasta, ja laskun on velvollinen maksamaan kunta tai valtio.
STM:n virkamiehet valmistelevat parhaillaan Suomen tulkintoja ennakkolupien vaatimisesta ja kulujen korvaamisesta. Ruotsi näyttäisi valitsevan tien, jossa ennakkolupia ei vaadita ja hoidon korvaus on identtinen julkisen järjestelmän korvausten kanssa. Suomessa pohditaan mahdollisuuksia rajoittaa korvaukset vain yksityisen sairausvakuutuksen korvauksia vastaaviksi, vaikka on ilmeistä, että se tulkinta ei kestäisi EU-oikeuden käsityksiä.
Muualla Euroopassa terveydenhuollon rakenteet ja rahoitus mahdollistavat potilaiden laajan valinnanvapauden. Merkittävin ero on, että rahoitus- ja järjestämisvastuu on muissa EU-maissa erotettu palvelujen tuottamisesta. Esimerkiksi Saksassa sekä julkinen että yksityinen terveydenhuoltojärjestelmä on liittynyt kansalliseen sairausvakuutusjärjestelmään, josta potilas voi valita hoidon. Ruotsissa potilaan valinnanvapaus on toteutettu niin kutsutulla maakäräjäjärjestelmällä. Ruotsissa ja Englannissa tuottavuus on parantunut tarjoajien alkaessa kilpailemaan potilaista. Direktiivi potilaan vapaasta liikkuvuudesta herättääkin paljon kysymyksiä, joihin on Suomessa löydettävä vastaus; maksetaanko korvaus potilaalle kunnallisen vai sairausvakuutuskorvauksen tason mukaan? Miten kustannusvastuu jakautuu valtion ja kuntien välillä? Miten valinnanvapaus toteutetaan Suomessa?
Viime toukokuussa voimaan tullut terveydenhuoltolaki sallii potilaiden vapaan liikkuvuuden myös Suomen sisällä julkisessa terveydenhuollossa vuonna 2014. Käytännössä uudistus pakottaa terveydenhuollon rahoitusvastuun siirtämiseen kunnilta isommille harteille. Terveydenhuoltolaki tulee siis EU-direktiivin ohella lisäämään potilaan valinnanvapautta, mikä tulee luultavasti sitä kautta johtamaan terveydenhuollon tilaajan ja tuottajan erottamiseen.
Liikkuvuusdirektiivin perusteella terveydenhuollosta tulee osa yhteismarkkinoita. Toinen muutospaine tuleekin EU:n kilpailulainsäädännöstä, joka kieltää julkisen tuen yhteismarkkinoilla toimiville palveluille. Kilpailuneutraliteetti ei Suomessa vielä toteudu, sillä julkisilla toimijoilla on yli 10 %:n veroetu yksityisiin toimijoihin nähden.
Arvonlisävero-, varainsiirtovero-, kiinteistövero- ja tulovero koskevat yksityisiä toimijoita, mutta ei julkista terveydenhuoltoa, vaikka julkinen terveydenhuolto myy palveluitaan vakuutusyhtiöille, yksityisille asiakkaille, ulkomaalaisille asiakkaille ja lisäksi muille kunnille, ilman kilpailutuksia. Myös lääkelainsäädäntö on yksityisiä toimijoita syrjivä.
Kun kansalaisille annetaan mahdollisuus hakea julkisen sektorin asiakasmaksuperustein korvattuja terveyspalveluja mistä tahansa kotimaan julkiselta toimijalta tai mitä ilmeisimmin mistä tahansa yksityiseltä tai julkiselta muussa EU-maassa olevalta toimijalta (kuten direktiivi toteaa), johtaa se väkisin muutokseen. Syntyy tarve hintalistoista, uusista maksatusjärjestelmistä, kansalaisten informaatiokanavista ja kilpailuneutraliteetista.
Muutokset pakottavat terveydenhuoltojärjestelmämme täysremonttiin ja on vain ajan kysymys, milloin osaan terveyspalveluista syntyy aito kilpailu toimijoiden välille.
Kirjoittaja on Terveystalon johtava ylilääkäri.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.