TERVEYSTALON BLOGI
Juha Tuominen, 10.5.2012, 15:03Isommat tavoitteet SOTE-uudistukseen
Perustuslaki määrittelee sen, että jokaisen suomalaisen on saatava verovaroin kustannettua terveydenhoitoa. Pykälän 19 mukaan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Miten hoitoa saa ja mitä siitä eri vaihtoehdoissa joudumme maksamaan? Terveyspalveluiden rahoitus on järjestetty monikanavaisesti siten, että tärkeimpiä rahoittajia ovat kunnat, valtio, kotitaloudet, Kansaneläkelaitos, työnantajat ja yksityiset vakuutusyhtiöt.
Potilaalla on nykyjärjestelmässä periaatteessa vapaus valita yksityisen ja julkisen terveydenhuollon välillä. Yksilölle koituvat kustannukset vaihtelevat suuresti sen mukaan, mistä potilas hoitonsa hakee ja vastaavasti tämän mukaan määräytyvät julkiselle vallalle ja veronmaksajille koituvat kustannukset.
Terveydenhuoltopalveluiden tuottamisen kokonaisarvo on noin 12,5 miljardia, josta 9,5 miljardia on julkisen tuottamaa ja vajaat 3 miljardia on yksityisen järjestämää palvelua. Potilaan valitessa julkisen palvelun tarjoajan, hänelle itselleen jää maksettavaksi asiakasmaksuna omavastuuta noin 7 prosenttia julkisen terveydenhuollon kokonaiskuluista. Kun asiakas menee työterveyshuoltoon hänen maksettavakseen jää 12 prosenttia työterveyshuollon kuluista, työnantajien osuus on 86 prosenttia ja julkisen tuen osuus 2 prosenttia.
Kun potilas valitsee yksityisen terveydenhuollon jää potilaan maksettavaksi 75% yksityisen terveydenhuollon kustannuksista, julkisen tuen ja kompensaation osuus yksityisen arvosta on 25 prosenttia. Tämä kompensaatio ei ole prosenttiakaan terveydenhuollon kokonaismenoista.
Nykymuotoinen terveydenhuollon järjestämismalli on kuitenkin aikansa elänyt. Järjestelmä synnyttää tehottomuutta, lisää kokonaiskustannuksia sekä kannustaa siirtämään hoito- ja kustannusvastuuta maksajalta toiselle. Julkinen raha ohjautuu terveydenhuoltoon useista eri kanavista ja pääosin ilman riittävää omistajaohjausta. Terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän uudistamistarve on selkeä, ja uudistamisessa terveyden- ja hyvinvoinnin tuottamisen sekä potilaan näkökulman pitäisi ohjata toimintaa, suoritteiden ja eurojen sijaan.
Pelkästään vähäisillä, nykyisen järjestelmän ongelmakohtia paikkaavilla osittaisuudistuksilla ei voida poistaa terveydenhuollon ongelmia. Ongelmat voidaan ratkaista vain uudistamalla koko sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä samanaikaisesti, kun palvelujärjestelmää uudistetaan. Uudistamisessa palveluiden tilaaja ja tuottaja on erotettava toisistaan, jotta syntyy terveydenhuollolle monituottajaympäristö. Tämän jälkeen annetaan potilaalle vapaus valita hoitopaikka, raha seuraa potilaan mukana.
Vain yhteiskunnallinen ohjaus, läpinäkyvät, innovatiiviset palvelut ja yksilön vapaa valinta yhdessä mahdollistavat tulevaisuuden tasa-arvoiset terveydenhuoltopalvelut kaikille kansalaisille. Tavoitteita ja laatua saadaan parhaiten ohjattua, kun laatu ja hoitotulokset otetaan osaksi palveluiden julkisia korvaamisperusteita tuottajasta riippumatta, ja tuottajat laitetaan samalle viivalle, kuten Ruotsissa on tehty.
Kirjoittaja on Terveystalon johtava lääkäri.
Peruspalveluministeri on kansan mandaatilla kertonut, miten asia on:
"Kela-korvaukset ovat yksittäisinä kertakorvauksina yksityisessä perusterveydenhuollossa niin pieniä, että ne, jotka yksityisiä käyttävät, käyttäsivät niitä jatkossakin. Säästetty raha investoistuna julkiseen perusterveydenhuoltoon puolestaan poistasi nykyistä eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa sosiaoekonomisten erojen perusteella.
Tällä hetkellä yksityinen avoterveydenhuolto on jossain määrin maksukykyisille ohituskaista verorahoitteiseen erikoissairaanhoitoon
Tässä on selkeä ideologinen ero eri puolueiden välillä. Jotkut haluavat vahvaa yksityistä sektoria, joka mahdollistaa markkinatalouden lainalaisuuksien käytön voitonmaksuineen myös terveydenhuollossa. Me demarit näemme terveyden kansallisena voimavarana, joka ei saa olla kaupan. Siksi haluamme rakentaa hyvin toimivan terveydenhuoltojärjestelmän, joka ei erottele ihmisiä tulotason mukaan.
On selvää, että kela-korvauksia ei voi poistaa kertaheitolla, mutta kuten Tehy-lehden haastattelussa totean, olisi hyvä, että jatkossa myös monikanavarahoituksen ongelmat otettaisiin huomioon järjestelmäämme kehitettäessä. Taloudellisesti haastavina aikoina on syytä pohtia, mistä on suomalaisten terveydelle enemmän hyötyä: siitä, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia vai siitä, että tuo raha investoitaisiin julkiseen terveyskeskustoimintaan ja ennen pitkää poistettaisiin ehkä kokonaan tarve turvautua yksityisiin terveyspalveluihin julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun parantuessa."
http://mariaguzeninarichardson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98346-kela-korvausten-maksaminen-monikansallisten-yritysten-voittoihin-ei-ole-kest%C3%A4v%C3%A4%C3%A4-terveyspoliti
Loput linkistä.
"mistä on suomalaisten terveydelle enemmän hyötyä: siitä, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia vai siitä, että tuo raha investoitaisiin julkiseen terveyskeskustoimintaan ja ennen pitkää poistettaisiin ehkä kokonaan tarve turvautua yksityisiin terveyspalveluihin julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun parantuessa."
Jos nyt kumminkin pysyttäisiin siinä, mikä realistisesti on mahdollista. Kelakorvauksien määrällä ei julkiselta terveydenhoidolta saada samaa määrää palvelua- kelakorvausten poisto ainoastaan jättää ne ihmiset pulaan ja ilman hoitoa, joille korvaus on välttämätön ja kasvattaa eriarvoisuutta.
Mikään ei estä lisäämästä julkiseen terveydenhoitoon ensin resursseja - yksityissektorin tarvehan vähenee samaa tahtia, joten ongelma ratkaa luontaisesti ilman että kenenkään tarvitsee jäädä missään vaiheessa kokonaan ilman hoitoa.
Kyllä, niin kauan kun on varaa suunnitella guggenheimeja, on varaa laittaa julkinen terveydenhoito kuntoon - jos haluaa.
Kirjoittaja puhuu vain pienestä osasta sairaanhoidon arkea - elektiivisestä potilashoidosta. Kaikesta kauniista kirjoittajan esittämästä huolimatta kiireellisen (syövän etc.) ja päivystyksen hoito - mikä kirjoittajalta unohtuu kokonaan - on pienen väestöpohjan mutta pitkien etäisyyksien maassa päätettävä ensin. Terveystalon etu tulee vasta sen jälkeen. Raskaan päivystyksen - sosiaaliongelmien ja kännämisen tuottamien ongelmien - hoito ei taida Terveystalon lattioille sopia.
Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.