PÄÄKIRJOITUS
Kati Haapakoski, 17.2.2012, 10:26Entistä syrjäisempiä seutuja
Kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) esittelemä kuntakartta on saanut tylyn vastaanoton. Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi repi kartan A-studiossa. Samoin tekivät monet muutkin kansanedustajat.
Jos ehdotus toteutuu, Suomeen jää 69 kuntaa.
Toistaiseksi kukaan ei ole konkreettisesti perustellut vastustustaan. Argumentit ovat tunnepitoisia, vaikka poliitikoiltakin on lupa odottaa realistisia arvioita isossa asiassa.
Toisaalta ei ole tiukkaa faktaa siitäkään, millaisia ja kuinka paljon etuja ja paljon puhuttuja säästöjä kuntien yhdistämisellä saavutetaan. Iso kysymys on, miten lähidemokratia toteutuisi uusissa suurkunnissa.
Uudistuksen vaikutukset terveyspalveluihin ovat olennainen osa muutosta. Jälleen kerran uudistus näyttää pääkaupunkiseudulta ja muutamasta muusta isommasta kaupungista katsoen helpommalta kuin syrjemmällä. Kun palveluverkko on tiheä ja välimatkat lyhyet, apua on saatavilla nopeasti.
Laajoissa ja harvaanasutuissa kunnissa olisi syrjäseutuja, kuten tähänkin asti – tai vielä enemmän. Matka kuntakeskukseen pitenisi paikoin huomattavasti.
Edelleen myös esimerkiksi syrjäseuduilla asuvat vanhukset tulisi hoitaa vähintään yhtä hyvin kuin nyt. Kun jo nykyisin parinkymmenen kilometrin matka vanhuksen luokse saattaa tuntua liian pitkältä, miten lie uudistuksen jälkeen?
Päätöksenteko varmasti nopeutuisi ja kunnissa voitaisiin siirtyä kevyempiin ratkaisuihin. Esimerkiksi terveyskioskeja on käytössä jo nyt.
Mitä isompiin ja harvaanasutumpiin kokonaisuuksiin mennään, sen haasteellisempaa palvelujen järjestäminen on.
Lääkärit tuntuvat olevan suunnitelman kanssa odottavalla kannalla, kun mitään ei ole päätetty ja kuntakierros on vasta alussa. Loputtomiin hiljaisuus ei kuitenkaan saa jatkua.
Lääkäreiden ja muiden ammattilaisten kannattaa pitää esillä terveydenhuollon näkökulmaa, koska heillä siitä on parhaat tiedot.
Jos palvelut siirretään keskuksiin, entistä useampi palveluntarvitsija tarvitsee palvelun lisäksi kuljetuksen palvelua saadakseen.
Jokaisella pikkulapsen vanhemmalla ei ole autoa. Kovin sairaalle pikkulapselle kävelymatka bussipysäkille ja siellä odottelu pakkasessa tai helteessä, ja kaikki pysähdykset, ei ole paras mahdollinen vaihtoehto. '
Jokaisella vanhemmalla ei ole varaa maksaa taksimatkaa toiselle paikkakunnalle, jotta lapsen saa hoitoon. Matka maksaa parista kympistä useampaan.
Kun ensin on matkannut omasta kunnastaan naapurikuntaan terveyskeskuspäivystykseen, pitää mahdollisesti matkustaa lähetteen kera oman kunnan läpi toiseen naapurikuntaan vastakkaisella suunnalla, jotta lapsi pääsee lastenosastolle tai erikoissairaanhoitoon.
Ei ihmisillä ole nytkään varaa tuollaiseen - vielä vähemmän, kun palvelujen saavutettavuus heikkenee ja matkat pitenevät entisestään.
Entistä useampi lapsi tulee jäämään ilman terveydenhoitoa - tai kenties mahdollisesti huostaanotetuksi siksi, että vanhemmilla ei ole varaa maksaa lapsen matkoja ilmaiseen terveydenhoitoon ja heidän voidaan katsoa siten laiminlyövän lastaan, siitäkin huolimatta, että heillä toisaalta ei ole oikeutta toimeentulotukeenkaan? (Näitä ihmisiähän on paljon, voidaan lukea tutkimuksista, jotka kartoittavat hylättyjä toimeentulotukipäätöksiä)
Suomalaisella päätöksenteolla on pari suurta heikkoutta: Ensinnäkin se on lakannut ottamasta huomioon käytännön todellisuutta - asioita ajatellaan tuotteina, ihmisiä pidetään paketteina. Toiseksi se unohtaa järjestelmällisesti laskea kokonaiskustannukset.
Mitä järkeä on siirtyä maksamaan lähipalvelujen sijaan matkakustannuksia (sekä potilaat itse että veronmaksajat)?
Ja ei, Kelan matkakorvausuudistus ei ole tässä asiassa pelastus. Sekin on oma, kummallinen tarinansa.
PÄÄKIRJOITUS
Kati Haapakoski, 4.5.2012Lippulaiva on pahassa paikassa
Orionin vakavimmat kilpailijat olivat suomalaisia apteekkareita. »
PÄÄKIRJOITUS
Kati Haapakoski, 27.4.2012Vanhus jää helposti jalkoihin
Jos uusi laki on vain sinne päin, moni kunta menee sieltä, missä aita on matalin. »

Ilmoituksesi käsitellään seuraavan työpäivän kuluessa.